Taru Hallikainen: Pikkuveljet eivät ole perhosia
Kysseessä on siis Tarun kirjottama kirja, joka on julkaistu Viisas Elämä -kirjasarjassa. Viisas elämä on kuitenki just sopivan niminen kirjasarja herkkäaiheiselle ja koskettavalle kirjalle.
Kirjassa nuori pariskunta kasvaa lapsiperheeksi epätavanomaisia ja surullisten ja kippeitten tapahtumien kautta. Ensimmäisen kaksosraskaus päätty toisen vauvan menehtymisseen kohtuun.
En aatellukkaan lukea kirjaa, koska olin jo aijjemmin kuullu kirjan aihheen. Mutta kun sain kirjan lahjana kätteen ja tulin kota, niin melkein siltä istumalta luin kirjan kannesta kantheen.
Se oli hyvin tehty kirja. Hygigenisesti ja kauhniisti jäsennetty. Faktat ja tilastot ja nykytietteelliset tiedot ja tutkimustulokset oli tummennetuissa lokeroissa sujuvan ja vetävästi etenevän tekstin seassa. Siis kunkin asian kohdalla asiatilastot ja ylleistaustat omassa ruudussa.
Tuntteet käsitelttiin suohraan ja kiertelemättä, mutta niihin ei jääty hersyttelheen.
Ja kuinka ihanaako elämä varhmaan muutenki vei etheenpäin. Toinen kaksonen syntyy elävänä ja sitten vielä kolmas ja neljäs vauva eli uudet kaksoset ja he syntyvät elävinä. Ei ollu ittesthään selvää, että syntyy elävänä, voi kuinka se kuulostaa kamalalta. Ja voi kuinka koskettavvaa tämäki onko mie itte kirjotan tähän näitä asioita.
Kyllä syän hakkas ja itketti lukiessa, vaikka kehunkin kirjan asiallista, niin realistista ja raikasta tyyliä.
Kirja on siis erittäin hyvin ja hienosti kirjotettu ja asiat tästä maailmasta ja täysin totta, se kävi selväksi. Ja tuntteet on kirjotettu niin kohtaavasti, että kaikki kunnia kirjalle ja sen viissaalle, selkeälle ja totuudelliselle sanomalle.
Taru kirjottaa lopussa, että elämä on inhimillistä, niin on minustaki.
Kirja on tietokirja ja ansainnut kyllä tietokirja luokituksensa ja suosittelen kirjaa kaikille!
Kiitos Taru, kyllä oli kokemus tämä kirjasi.
P.s. Mukavaa pyhäiltaa ja antakaa elämän koskettaa, joskus se koskettaa, vaikkei antaskaan, sannoo tämä ämmi ja pyyhkii kyyneleet ja kiittää elämää kaikesta, kaikesta huolimatta.
Identtisiä kaksosia ei moni saa ja Tarulla niitä on kaksin kappalein. Kirjan lukeneena, tiedän että se on ajasta kiinni enemmän kuin paikasta.
Ilmoita asiaton viesti
Lahjaksi saima oiken mikkässe nyt oli, siis omistuskirjotuksilla ja kyllä kannatti lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Olisin lukenut jo aiemin, mutta en löytänyt kirjastoista bloggaajan nimellä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitäki mie ihhailen sinussa Ari, mitessie kerkiät joka asiaa seurata ja siis no tämän kirjan mieki tiesin, mutten aikonu pienessä mielessäkkään ikinä lukea, muttako toinen kätteen ojentaa ja tulin kotia ja aukasin kirjan, niin se oli niin jotenki ihanasti kirjotettu, että luin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirja oli helppolukuinen ja tummennetut kohdat oli tiivistä asiaa. Kirjasta saa miehenpuolikin asiallisen kuvan naisen odotusajan rutiineista ja mielialojen vaihteluista ilman pelkoa perheriidasta.
Ilmoita asiaton viesti
No aivan, tuo on hyvin sanottu, miehenpuoliki saa asiallista tietoa, niin ja ymmärtää ehkä just tunnetiloistaki ihan niinko objektiivisesti, ilman kotitunnelmalatausta.
Ilmoita asiaton viesti