Hilkkapien ennen ja nyt

Hilkkapieni pikkusen kotimökin eessä,
siinä pottupellon laijalla hyvässä olossa,
käen ulottuvilla kaikki rakas ja hyvä.
Leikki luistaa,
aurinko paistaa,
on lempeän valosaa,
on kesäpäivä,
on lämmintä,
tuuli suhisee puissa.
Joella räplättää vene jossain kaukana,
välilä juna mennä kolkuttaa mettän takana,
en kaipaa mithään,
en oota enkä toivo mithään,
minua ei janota,
ei ole nälkä,
elämässäni eijjole mittään korjattavvaa.
Tiän, että minua hoijjettaan,
minua autettaan,
mulla on kavereita, jos niin tahon,
tiän, ettei minun tartte huolehtia mistään,
voin luottaa,
kaikkea elämässäni tullee ja mennee sopivasti.
Tuttuja ääniä ja tuoksuja,
on kodikasta,
maa on lähellä,
mettä
ja taivas,
lintu lentää korkealla.
Olen kotona jossaki
oikeassa paikassa
oikeassa seurassa
just nyt.
– Hilkka Laronia
Hienoa!
Ja ”kaikkea elämässäni tullee ja mennee sopivasti”!
Kyllä, Hilkkapienelle tästäkin eteenpäin! :))
Ilmoita asiaton viesti
Muistuikin mieleeni se ääni joka kuuluu kun veneen keula kohtaa laineen, se liplattaa mukavasti tyynellä. Aurinko on terässä ja huolet kaikki jonkun toisen perässä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihana vanha suvikuva
Pieni ol mökki vanha, puitten katveessa
Valoisaa kedolla auringon paisteessa
Siinä ol kai mukava olla
Kesät kirmata kesanolla
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos suloisista kommenteista ja siinähän pieni kotimökki ja kotiahan mie rakastan vieläki, mie ihmettelen, että kuinka mulle elämä onkhaan lahjottanu näin ihana kodin. Hauskaa päivää ja hymynaama ja syänmerkit kaikile!
Ilmoita asiaton viesti
Hilkkapien on kasvanut, mutta asenne elämään sama 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Seija rakasse sano hyvin, siis mie muutinki tuon otsakheen ”Hilkkapien ennen ja nyt”, ko tuohan on tarina ja lopussa kerron tästä hetkestä ja ne pikkuhilkat ja seijat on koko ajan tässäki hetkessä. Miehän aattelen, että kaikki tallentuu meihin, eihän oikeasti se lapsuuskhaan olekko mielikuva päässä ja syämmessä… Kiitos Seija ja hauskaa viikonloppua sulle ja kaikile!
Ilmoita asiaton viesti
Ihanat muistot. Säilyttämisen paikka. Ennen ei joka tilanteesta kuvia otettu niin kuin tänään. Runsaus ei synnytä sellaista arvoa kuin harvinaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Eijjole montaa kuvvaa sieltä lapsuuesta, muttei ois minun vunukoillakhaan, jossen mie ois tehny jokhaiselle ommaa albumia, mie luulen, että niitten kuvat lehtähneet tai ainaki lähössä tuone bittiavaruutheenko eihän net ennää teetä niitä paperikuvia. Vai niilon pilvipalvelut, no joo ei ehkä paperikuvia kuitenkkaan.
Ilmoita asiaton viesti