Menninkäisten maa
Leikimäkös nyt semmosta, että tämois lähössä sieltä lapinmökistä rintamaille
Alas sieltä ylhäältä, missä aina samantien saan ittestä kiini
Ja mie aattelisin nyt sitte kokkeilla pittää ittestä kiini
Olla hukkaamatta itteäni ollenkhaan
Kattosin koko ajan tarkasti, missä mie itte olen ja pitäsin lujasti ittestä kiini
Ittensä löytähneet näkkee ittensä
Hämmentäjiä, meitä hämmentäjiä on ihan liikaa täälä maailmassa…
Mie juon nyt toisen kupin kahvia ja olen ihan hiljaa
Katon sinua, hallaan sinua
Kiitän ja ihmettelen
Kiitos ja siunausta timantit
Olhaan hyviä haltijoita toisile
– Hilkka Laronia
Katselen tässä tuota laittamaasi maisemaa,härpin taas kahvia minäkin ja mietin mitä tuossa sanot..höh–härpin..mut sehän onkin melkein parempi,kuin hörpin..:)
Niin monenlaista ajatusta,kovinkin henkilökohtaisia,joista tekisi mieli avautua..ehkä just nyt on parempi olla hiljaa.totean vain,että näin vanhemmiten se ittestään kiinipitäminen..oletan,että tarkoitat itsehillintää .. on vaikeampaa,kuin ennen..se iso ja ilkeä metsänpeikko ottaa aina joskus vallan ja sivaltaa sanoillaan,vaikka se syvin sielunsoppukka onkin enemmän sen pikku mennikäisen..niin tai ehkä juuri siksi ?
Ilmoita asiaton viesti
Nyttois parasta vain kiittää, mutta kuitenki sanon, että tarkotan ehkä pikkusen laajemminki – pittää ittestä kiini, pysyä ittessään – siinon just sitäki, ettei puhu liikaa eikä turhia, mutta että ihan rauhassa puhuski just sitä ommaa tottuutta.
Puhus vaan omia henkilökohtasia asioita, josse tapahtuu yhteyessä semmosseen syvimppään itteen, melkein peri-ihmisyytteen…
Nojoo, kiitos Hannu ja se, joka meissä saa sanohmaan sitä, mitei tarkota, son kait sittekkö on löysäny ittestä, ei olekkaan saanu piettyä ittestä kiini?
Ilmoita asiaton viesti
No ni nyt meni perille :)Oikeassa olet.
Ilmoita asiaton viesti
Kiintosia kysymyksiä ja perillähän molhan koko ajan, ei muutaka elettään menehmään eikä anneta höntittää itteä!
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoisen mielenkiintoinen mielenmaisema, kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenmaisema, hauskasti sattu, että Instagrammissa joku kommentoi samala lailla, vaikkei sielä ees juuri kukhan ikinä mittään kommentoi!
Ilmoita asiaton viesti
Mielenmaisemia, niitähän me maalamme, kun muutakaan mallia ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Muistotki on oikeasti kait mielenmaisemia vai mitä. Laittasin yhen kuvan, jos tähän vois laittaa, miepä laitan fb:hen ja linkin tähän, son paras mielenmaisema mulle, hetki pien, sannoo hilkkapien.
Ilmoita asiaton viesti
Niin se yks sano, että hänen oma mielenmaisemansa sois ja sekosin siinäki, etteihän tämä minun mielenmaisema ole, son minun minun mielipaikan kuva ja jätti syänmerkki!
https://www.facebook.com/Taidelaronia/notifications/
Ilmoita asiaton viesti
Hilkkapien, miten rauhoittava tuo sinun maisemasi onkaan ihan toista kuin se maisema, jonka eilen näin. Olin matkalla lapsenlapsia hoitamaan ja näin kuin jonkinlaisen ennusmerkin luonnossa. Levottomuutta se minussa herätti.
Ilmoita asiaton viesti
Huh, mitä sie näit, teeksie plokin siittä?
Ilmoita asiaton viesti
Blogi tuli, mutta tuli myös mieleen ajatus hämärän ja valon rajamaille sijoittuvasta Tapio Rautavaaran ihanasta laulusta. https://www.youtube.com/watch?v=dyi9h_gAIuU
Ilmoita asiaton viesti
Rautavaara on minun suosikki muutenki ja tuo soppii tähän, kiitos ihana Irja!
Ilmoita asiaton viesti