Yksinäisyyestä löytyy onni

Heittäkää pois nuot yksinäisyyellä pelottelut
Ja kuppikunnat natoihneen ja muine kainaloihneen
Älä höntitä itteästi
Äläkä anna muittenkkaan höntittää sinua
Yksinäisyys tuo hättää, son totta
Yksinäisyys eijjole helppoa
Mutta onhan se seki eläminen lähheisten ja naapureitten kans ussein hankalaa
 
Meitä ohjattaan riippuvaisiksi
Turvallisuuen nimissä on tarjolla jos mitä
Ja millon mikäki tuo onnen ja ilon
Muttako molhan saatu tämä ja tuo turva tai mieliteko ja -halu tyydytettyä
Kohta on sama huoli, hätä, tylsyys ja ikävä
Riippuvainen eijjole vappaa
 
Ja vaphaus on ussein yksinäisyyen takana
Kammottavvaa, autiota, kolkkoa yksinäisyyttä pittää uskaltaa kohata
Tai mitä se itte kellekki on se, ettei juokse mielihyvänsä perässä
Usseimmille son sitä yksinäisyyen älyämistä
Syvän oman yksinäisyyen kokemista, jossa ihminen vappautuu
Ottaa vastuun ittesthään
Eihän se ulospäin ole mithän kummosempaa
Ei ainakhaan draamaa eikä ruikutusta
No taisi Eino Paltamosta kirjottaa yhen hyvän runon
Yksin oot sinä ihminen, siis Eino Leino
 
Kohtaa yksinäisyytesti äläkä yritä turruttaa itteästi unheen
Son levoton ja ikävä uni, jota ympäristö ja yhteiskunta meile tarjoaa
Met koko ajan syvällä sisimmässämme kuitenki älyämä
Mikä on falskia ja mikä höntitystä
 
Oman syvän kokemuksellisen yksinäisyytensä kohtaaminen
Tai tavottaminen
Son kovvaa hommaa
Mutta totuudellisen yksinäisyyen kans ihminen vappautuu
Alkaa uus elämä
Villeys ja vaphaus, joku semmonenko  rakastava onnellisuus
 
Ja vappautuu just tuosta hankaluuesta ihmistenki kans
Lakkaa kerjäämästä hyväksymistä ja arvostamista
Oiskosse mahollista
Tulla niin yksinäiseksi ja vaphaaksi, että rakastas vaan kaikkia
 
Kaikkien rakastaminen taitas vaatia jotaki
Ainaki jatkuvaa hereillä oloa ja tiedostamista, ettei nuku höntitysunheen
Niin, niin tässähän on se kilvotteluntie
Se kilvottelu, josta iso kirjaki puhhuu
Kykyä, taitoa ja halua pysyä reaalitoellisuuessa ja rakastaa
Ja tarvithaan paljon kärsivällisyyttä
Koko elämähän son kärsivällisyysharjotusta muutenki, eikö ookki
 
No sitte, alan vain tekheen sillainko minun oma oikea sannoo
En evvää väräytä ympäristön vaatimusten tai hoppujen mukhan
Ihan rauhassa vain kohtaisin maailmaa ja ommaa erillisyyttä
 
Mielistelynhaluani minun pittää kans tervehtiä
Ja heittää sitte koko mielistelyt tunkiolle
Tuntu miltä tuntu ja sano kuka vain, mitä vain, mie tehen itte
Teen ja toimin oman pään ja syämmen mukhaan
Ihan niinko itte ossaan ja voin
 
Tässei hyväksymiset eikä arvostukset merkkaa ennää mithän
Sitä siis yksinäisyytensä kohtaamalla löytää onnensa missä vain
Ulkosesti ihan tavallisessa elämässänsä
Keskelä kaupunkia tai oravanpyörässä
Son sisänen asia, sanat on kovia ja käsitheet heikkoja
Mutta kyllä tästä käsittää, jos käsittää
Josset käsitä, ei haittaa mithän, son sinun oma asia
Mullon omat asiat
Mulle helpointa saaha ittestä kiini on mennä  methään
Tai voinhan mie mennä Laphiin, missei ole kethän eikä mithän
Annan kuusten puhua, niinko se yks oululainen opetti
Sielä on helpointa vappautua maailman höntityksestä
No, tämei ole helppo homma, mutta justko tuntuu liian vaikealta
Tuntuu, että mitä tämä on, oonko tullu hulluksi
Siinä just seuraavassa hetkessä, alkaa niinko se ikiaikanen onni
Oiskohanse se paratiisin onni ennen sitä omenaa
Ja sieltä paratiisista lipsahtaa tosi helposti helvettiin
Käen kääntheessä
 
Sanoilla on vaikea selittää enkä mole ees mikhän
Mutta aavistan, mistä puhun, mitä tarkotan
 
Soisse mielenrauha ja aito onnellisuus jotenki näin
Löytys niinko tällain
 
Eikä sielä paratiisissa siis ole oikeaa eikä väärää, semmosta son
Jokhaisella oma tie ja omat oikeansa ja hyvä niin
Väärät on helvetissä kärsimässä!
 
– Hilkka Laronia!