Puhuvan rummun maassa

 

Kiltti, lapsellinen, krisllisellä mustheella kirjotettu kirja kertoo lääkäristä, joka lähti Livingstonen jalanjäljille, Livingstonen innoittamana Afrikkaan lähetystyöhön ja taistelheen poppamiehiä ja taikauskoa vastaan.

Mulle oli vaikea lukea kirjaa, koska sävy oli hyvin kiltti ja yhtä aikaa epäkunnioittava ja alentuva, siis sokea alkuasukkaitten kulttuurille ja elämälle.

Kirjassa ei yhtään älytty, kuinka asioilla on historiansa ja myös alkuasukkaitten tavoissa ja menettelyissä.

Huh ja kuinka koko ajan koin ja näin sitä, miten itte suhtaudun Suomen hallitukseen tai Naton hommiin ja niitten sokkeutteen kansoja kohtaan. Siis samat asentteet ja uhrin osat kirjassa ja minun live-elämässä.

Mä kirjan luin, vaikka soli ehkä lapsille tarkotettu, en tiä. Ja sain nähä omia asentteita ja herkkyyksiäni. Tarpheesseen tuli, uskon niin.

Miksei se, tämä kirjan lääkäri, jättäny opetustaan siihen, ettei tartte pelätä, ei tartte uskoa poppamiehiä, joista ittekki näkkee, ettei niillä neuvvoilla hyvin käy. Sois riittänykko ois sanonu, usko silmiästi ja sillain antanu uutta voimaa alkuasukkaille löytää uusia keinoja ellää ja kukkoistaa.

Heips t. hilkkapien ja Puhuvan rummun maassa -kirjan arvio ja oma oikeassa olemiseni!


Puhuvan rummun maassa, M.H.Morril, Hämeenlinna 1954, Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, 154 sivua

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu