Jutta Grahn naimissiin
Rakhaat taidekaverit, oottakos kuullu, että Jutta Grahn on menny naimissiin, siis oottakos tet lukehneet semmosen novellin vai näytelmäköhän soli, eikähän kukhaan tieny ees, että Jutta Grahnilla on mies.
Se alkaa sillainko ystävätteret on menossa Jutan tykö kylhään ja Jutta on ihan tavalisen olosesti onnessaan, ko on menny naimissiin.
Mutta se mies ei eijjolekhaan mikhän tavalinen taphaus, se höpsöttellee epäsovinnaisesti ja ryömii sängyn alle ja huutelee sieltä rumia ja jutun juoni on se, että Jutta vaan on niin onnellinen ja ystävättäret ähkyy myötähäpeässä ja huolissaan, mutta Jutta on järkähtämättömän ilonen ja ylpeä miehestään aivanko kaikki ois täysin tavalista ja normaalia. Jutta on onnellinen.
En muista, miten tarina päätty, mutta Jutta nautti ja oli onnellinen miehestään ihan semmosenako se outo tyyppi oli, sen muistan.
Ihania kesäheiloja ja naimissiinmenoja ja miksei poistulojaki ja ihan miten vaan, hyvvää mieltä kaikile, ihan parhhaimman onnen mukhan.
Lapinmökissä Enontekiöllä 30062016, Hilkka Laronia!
Huovisen tarina Jutta Grahnin miehestä on yksi hykerryttävimpiä huumorinovelleja mitä konsaan olen lukenut. Armotta iskee kirjailija teennäisen ja tyhjän kotirouvaihmisen kipupisteisiin.
Antaa hyvän esimerkin paremmasta elämästä, rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta elämisensä sietämättömässä keveydessä kipuileville.
Ilmoita asiaton viesti
Ooh sie tiesit, mikä ja kenen ja tuo kommentti, juu, just nuin son.
Mie tehen aina kuvan ensin ja ihmettelin, että mikä ja missä ja muistin nuin niinko kirjotin, kiitos Matti, olipa ihana kuulla nuin tarkoin.
Ilmoita asiaton viesti
Tulipa mieleen toinen kummallinen aviomies, ei naista yhtä onnelliseksi tekevä kuin tuo kuvaamasi. Sally Salmisen Katriina. Siinä on mies, joka ei taida koskaa kasvaa aikuiseksi. Kovasti pelkäsin aikanaan etten vain sellaiseen törmäisi ja rakastuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Aaah mikä kommentti, onneksi siis sulle kävi hyvin ja syänmerkki!
Jooko ommaa elämää kattoo niin on vain muutama vaikka kirja, jokkon noussu korkeammaksi, mullon Magreeta merensoutajan vaimo, Sopimus elämän kans ja huh, siis nyt ei tuukkaan miehleen, mikä se kolmas kirja oli, niin se Poimisin heliät hiekat. Siis nuot on vuosikymmeniä sitte jotenki jotaki mulle. Ihan fyysisestikki jälelä mulla sielä pikkukirjahyllyssäni.
Ilmoita asiaton viesti
Ihanan kuvan teit.
Ilmoita asiaton viesti
Irja ja syänmerkki!
Ilmoita asiaton viesti
Tuttu on juttu
Taidan mennäkin tästä sängyn alle huutelemaan ”tuhmia”
Joskos vaimokin alkaisi taas pitää jännittävänä miehenä
Ilmoita asiaton viesti
Joo meeppä vain sie sängyn alle, uskonki että luonttuu sulta, jokhaisen pitäs vaphaasti tehä kaikkea kivvaa, hienostelusta ei taijja hyvä seurata pitkässä juoksussa!
Ilmoita asiaton viesti