Panu
PANU, kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa
Juhani Aho, Neljästoista painos, Porvoo Helsinki, WERNEER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ, WSOY laakapino Porvoo 1948, 485 sivua
Panu on jotenki halki poikki pinhoon -tyylillä kirjotettu. Jotenki kuivasti ja kylmästi toteamalla asioita ja vaiheita. Juhani Aho kyllä kertoo vaikka papin rouvvan tuntoja ja oloja, mutta kovakourasesti ja raakamaisesti, siis kylmästi.
Koko kirja on kirjotettu luterialaisen näkemisen kautta. Jotenki ihan harmitti se yksoikonen kuvvaus ja pakanallisuueksi leimaaminen läpi kirjan. Puuttu kunnioitus ihmisten vakaumuksia, käsityksiä ja seitoja kohtaan.
No sen Jorman, siis kirjan Panun, sen ilmeisesti viimisen varsinaisen panulaisen Panun setän puuhheenvuorot oli ehkä inhimillisintä tekstiä. Jorma vetosi väinämöisseen tiettoon ja lauluihin.
Taas sanon, että tämäki vanha kirja kertoo tästäki päivästä! Jorma moitti Panua ahneeksi ja ettei mettänhengget eikä mikkään suojelijat halua ylenmääräsiä uhraamisia. Ja lopultahan paljastu seki, että Panu itteekkäästi otti ittelheen ja ihan lopuksi hältä kyltä viethiinki kaikki.
Ahneus ja vallanhimo vaivas Panua, ei niinkkään kansaa, net ois haluhneet vaan selvitä aina yhestä talvesta. Panu halus painia papin kans ja pappi oli sokea uskossaan hänki, huonosti kävi kaikile.
Niin ja kostosta Jorma varotti Panua. Jormalla oli objektiiviset ja hyväntahtoset ideat ja opit, mutta soli jo vanha eikä muutenkkaan ihmisillä ollu kykyä tajuta Jorman puhheitten päälle. Net halus suosia Panua.
Ihanaa oli se, että hyvät voimat ja oikeus toimi useassa kohassa, kuten Karin henkilöllisyys oli niin puhas ja hurmaava, vaikka hänen kohtalonsa kirjassa oli kurja, hyvä eikä paha ei saanu oiken palkkohjaan.
No tulipa luettua, ko olen luullu, että on joku aukko sivistyksessä, no höpö höpö, minussei taijja sivistystä olla eikä tartte olla, mutta että tuolla kirjalla ois joku tärkeä viesti tai oivallus, mutten tainu löytää sitä. Avuton esitys minun mielestä.
Heips kaikile ja mukavaa saepäivää! t. hilkkapien
Hilkka, viime päivinä olen kummastellut sitä miten vähän tiedämme juuri noista ajoista ennen kristinuskon tuloa. Kirkonmiehetkö meiltä pimittivät tiedot? Värittivät näkemykset vai mitä lie tiedolle tapahtunut. Vanhoja aarteita on noilta ajoilta löytynyt. On löytynyt jatulintulia ja jätinroukkioita. Jotain ne kertovat meistä. Niitä kirjattiin aikanaan ylös ja vieläkin niitä lie paikoilla, joita emme edes tunnista muinaisten asujien alueiksi. Esineistöä lähetettiin haudoista Ruotsiin. Siellä ne ovat tuota maata rikastuttaneet, kultaa, hopeaa, vaskea, rutaa ym. Ne olivat näillä Suomen mailla, mutta kruunu ne halusi. Missä lie nyt. Joitakin lie täkäläiset myös vohkineet itselleen, jokin pappikin kertovat dokumentit.
Ilmoita asiaton viesti
Täälä lapissa mulla on aina mielessä, kuinka krisityt ei tajunneet saamelaisuutta. Tuhosivat seidat ja jatulintarhat eiväkkä tajunneet virkamiehekkään 1970-luvullakkaan, ettei saamelaisten yhteistyö tai kieli ole omistamista eikä anomista eikä valituskirjelmien laatimista. Ihan niinko intiaanienki viissaus kulki aivan toisia taajuuksia.
Tuossa Panussakihan kävi niin, että kirkko tuhos ja karjalaiset ja savolaiset tuhosit ja lappalaiset kans. Kostoretkiä ja ahneutta.
Niin ja se vouti aivan mielivaltasesti kiristi ja kosti ihmisille verottamalla ihan miten sattu huvittaan.
Jotenki haikea olo jäi siittä Jormasta, sillois ollu rakentavia ratkasuja.
Ilmoita asiaton viesti