Pikkupuhe itteksheen

Mitä mie itteltä ootan tänä vuona!

No sitä mie vain, että mie en ole ihminen, jonka kannattaa varsinaisesti tehä uuenvuenluppauksia tai aarrekarttoja, en ole usseinkkaan osanu toivoa sitä, mikä mulle on parasta, minun paras tullee mulle kait ittesthään, niinko tapahtumien kulun jumalallisen viissauen tuloksena, ei minun toihveina.

Mie toivon kaikile kaikkea hyvvää, seurakkaa vain ommaa polkuanne hyvällä, ilosella tuulella, paineettomasti, vaatimatta ja vänkäämättä, siis rakastamalla. 

Välittää pittää ittestä ja toisista ja ymmärtää itteä ja toisia, itsekkäät ja ahneet saa paskasen lopun, sannoo vanha kansa.

Käytämä sitä, mitä meilä on, emmä pihtaile emmäkä arvostele toisiamme emmäkä muistele pahalla. Rakkaus on hyvä konsti edetä omala tiellänsä, joka on kuoppanen ja liukas, kuten tiämä, ei meile mithän helppoa ole luvattukkaan.

Ei meiltä ole kukhan eikä mikhän viemässä mithän, pelkojen maailmasta pääsee pois tai ihan ajautuu pois alkamalla ystävälliseksi itteä ja toisia kohtaan ja myös äitimaata kohtaan. Ei kannata seota selityksiin eikä kaikenmaailman pikkuasiohin, antaa niitten mennä menohjaan, rakastaa vaan rauhassa kaikkea.

No luottamuksestahan son kyse, molhan täyellisiä, hei kuulkaa ihmiset, mie olen ja sie olet täyellinen ja piste. Olema aina oikeassa paikassa. Veljeni ja siskoni on oikeassa paikassa, lapseni on ja rakkautta on luottaa, että suojelus ja varjelus ei ole minun päässä, son maailman syämmessä ja elämänkulun viissauessa. Tämän ajan tekoturvallisuus luo sottaa ja onnettomuutta. Rakastaa meän pittää kaikkia.

Rakastava ei pelkää ja luottavaisesti kulkeva rakastaa ja luo hyvvää maailmaa.

Kuten huomaatta, ei tällä ämmionnentyttärellä ollu mithän uutta sanottavvaa, olhan rauhassa ja tehhään, mitä elämä sannoo, ei sitä, mitä oma pää ja suu sannoo, jeee nuin mie haluan sanoa uueksi vueksi ittele ja kaikile, kiitosko sain taas sanoa ja hyvvää matkaa!

– Hilkka Laronia 

http://www.laronia.com/palvelut3.html