Päivänsäe

Ensin mie ihmettelen, kumpi meistä on hullu
No lähen kulkheen sen päivänsätheen kans
 
Se sannoo ittehään päivänsätheeksi ja luulee olevansa jotaki
Mutta sitte sanon sille, ettet sie mikhän päivänsäe ole
 
Ja mikä helpostus, siis hälle ittelheen
Ei hän ole minkhään valtakunnan eikä auringon päiväsäe
 
Sitäköhänse ittensä kaottaminen on
Luulla olevansa jotaki eikä ookhaan sitä
 
Semmosta leikkiä met leikimä
Otama kirjaimellisesti mielikuvat ja leimat ittestä ja toisista
 
Voi taihvaanvallat, non vain niinko yläajatuksia meistä
Molhan jokhainen paljon enämpi
 
Molhan aivan muutako arvonimemme tai ammattimme
Olhan hyviä ja pyhiä ja jotaki muuta ja enämpi!
 
– Hilkka Laronia