Minun ystävyyteni!
Jokhaisella on oma ystävyytensä, minun ystävyys eijjole kauppatavaraa eikä mikhän kakku eikä sitä jaeta eikä sitä niitetä eikä ees kerätä kasoihin.
Minun ystävyys on täysin ykspuolista eikä mithän vuorovaikutusleikkiä, ettäkö sie sanot näin, mie sanon nuin, eihei, minun ystävyytteessä voi tänä vuona sanoa hei ja ens vuona toinen vastata, jos niin tapahtuu ja jossei ikinä vastaa, ei haittaa.
MInun ystävyyessä ei loukkaannuta eikä olle vihassa eikä mene välit poikki.
Minun ystävyyeessä olhan ja elettään ihan vaphaasti ja voi olla onnessansa tai murhheen murtama, ihan miten vain, kaikki soppii, ystävyys silti kukkoistaa ja hyvin voi, ei koskhaan pahoin voi.
MInun ystävyyeessä ei pelata siis ihmissuhepeliä, ei tartte kysellä, ookkos minun ystävä vai eikkös sole minun ystävä, olhan vaan aina vaan ystäviä, sillainko olhaan ja semmosinako olhaan.
Minun ystävyyteni on ykspuolista ja ykssuuntasta ja kahenkeskistäki son. Ei siinä lasketa eikä oteta lukhuun, onkos muita ystäviä, montako ystävää, samase sille, vaikkois tai eijjois.
Ja nyt se jutun juurisyy on ja tullee tässä: mie olen ihan itte itteni paras ystävä, jee ja elämä on pelikenttänä tällä ystävyyssuhteella, elämä ja koko maapallo.
Jee ystäväni hmta dida hmta, sinun kanssas käsityksin hmta dida hmta, anna pallaa ja mee ja tee, niinkos itte haluat, niin mieki tehen ja olen sinun ystävästi, sie saat olla mitä haluat.
En halua yhtään ystävyysvallaa enkä yhtään ystävyysorjaa, jonka pitäs jotenki jotaki, ehei, mie luon itte elämääni enkä toelakkaan kanna enkä ylläpiä ystävyyssuhteita mielessäni enkä syämmessäni, kaikki oletta minun ystäviä, kiitos siittä rakhaat ystävät!
Isolla ystävyyellä rakastava hilkkapien!
Y- yksin
Y- ystävä
Y- yhdessä
Kolmen yyn ystävyys.
Ilmoita asiaton viesti
Y + Y + Y
Ilmoita asiaton viesti
Itse on siis itsensä paras ystävä. Niin se on miullakkii.
Sitte on ne hetket, pitkät hetket, pitkät ajat, kun tosiaan on vain ite ihtensä kaa.
Miulle on kehittynynnä kiusallinen vaiva: läheisriippuvuus. Kaipaan kavereita enemmän kuin näin kehtaan itellekkään tunnustaa.
Mutta onneksi on tää pc.
Ilmoita asiaton viesti
Yksinäisyys on ainutlaatuista ja ainutkertasta ja jokhaisella omansalainen. Ja sie rohkenet tunnustaa kavereitten kaipuuta, sehän on tunne, vai onkosse, ja sen kaipuun kanssahan pystyy elähmään, jossen tunnistaa ja antaa sen rauhassa kulkea siinä vieressä.
Siis mitä mie kirjotan, jotenki niin aattelen, että hetkittäin yksinäistä ja sitte hulluna nauraa, jotaki vitsiä tai eläkuvvaa, ja son ihan normaalia elämää!
Ilmoita asiaton viesti
Sammaa mielthä siit, että elämässä vaihtelee yksinäisyys ja välillä on seurallisempaa. Kaveripiirissä ollessaan ei yksinäisyyttä ehkä kaipaa eikä muista, mutta yksin ollessaan yleensä sitä kiittelen. Jäisi niin monta asiaa miettimättä ja ajattelematta, jos niitä yksinoloja ei olisi. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Luen paljon ja silloin en koe itseäni yksinäiseksi. Silti ja siis kiitollinen elämälle.
Ilmoita asiaton viesti