Toinen yksinpuhelu Armon kintereillä

Yksinpuhelua TARU HALLIKAISEN ARMON KINTEREILLÄ KIRJAN äärellä.
Toinen luku, Häivähdys, Raimo Heiskanen
_________
– mikä riemu mulle tuli, mikä oivallus, asentteet ja pykälät estää ihan ruohonjuuritasolta alkaen toisen ihmisen kohtaamisen, haittaakse, en tiä, eipä ehkä haittaa, tullee uus järjestys, rahat loppuu soteista, ei tule mikhän uus maailmanjärjestyskö, met pallaama luonnonjärjestykseen.
– luonto on kaikkialla, mitä met luulema olevamme, luontosuhe, meilon kaikila luontosuhe, jokka elämä täälä maailmassa.
– ilman mithän suunnitelmia ja raportteja ja syyttelyitä ja puolusteluja, elämä vaan ittekukin ja yhessä vaan porukalla täälä elämässä tällä samalla pallolla.
– kovettuminen ja luutuminen, sielun ja ajattelun jäykistyminen, son uhka ja vaara.
– siirryttäskö ihastelhuun, niinko se ötökkätutkija sano, kuinka mahtavia net ötökät on, molhan kaikin ötököitä, ihmetelhään ja ihastelhaankos porukalla.
Rakhauella hilkkapien
Kun härät on syöty
siirrytään syömään heinäsirkkoja,
sudenkorentopihvi kiitos,
nälkä ei tunne armoa,
vaikka heinää kasvaa
rikkaruohoksi saakka
siellä ruohonjuuritasolla
kasvaa kasvissyöjä Atso
joka on yhtä matcho
kuin vanha Aatami.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ötökät kohattaan ja vaikka syyhään
Ruohonjuuritasolla kasvettaan ja pykälät pois heitettään
Matchot määräilijät ja vanhat aatamit unohettaan
Villeinä ja vaphaina elettään
Ja elämästä nautithaan.
Ilmoita asiaton viesti