Kolmas yksinpuhelu Armon kintereillä

Kirjan kolmas luku, Pyöveli Järvinen ja sukupolvien kärsimys, Jukka "Käpylän pyöveli" Järvinen

_________

– eihän meillä mithän turvaa ole, mie kuulin Estoniasta Kaukovainiolla kotona pöyän ääressä, ratiosta tuli uutiset ja olin tietenki just heräny ja se selostus meni jotenki kaiken läpi minussa, maailma huojahtiko kuuntelin, otin pöyän laijjoista kiini, en kereny suojauttuun. Siittä sitte tajusin, tätähänse elämä on, kuolemista. Se anto elämisen rohkeutta.

– läsnäolo on elämä, ei meilä muuta olekko tämä hetki ja läsnäolo siinä, mikä suuri ajatus, tietosuus tästä toellisesta konkreettisesta hetkestä ja yhtä aikaa tietosuus omasta sisäsestä maailmasta, joka on siis minussä, ei maailmassa.

– sota on vieny niin paljon, sota vie eikä tuo, sota ei tuo rauhaa, se tuo kärsimystä, tuhoa ja raatoja. Sota on hulluutta ja jokhainen sotavarustautuja on hullu, sekopää, ellää epätoellisuuessa, terapiaan vaan laittaa lukien kattohmaan sisäset motivaationsa. 

– tasa-arvo on kohtaamista, miehän olen ruukanu sanoa, että koen hillitöntä tasa-arvoa kaikkia kohtaan, rakastan kaikkea ja joka ihmistä. Ilman vaatimuksia itteltä ja toisilta, semmosenako olhan ja ilmennyttään. Son tasa-arvoa se. Ilman mithän hienostelua. Ei tarvita tietynlaista käytöstä, ei analysointia eikä menneitten kuutioimista. Tasa-arvo on tässä ja nyt. Tai sitte sitei ole. Kaikki hyvin.

Rakhauella hilkkapien

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu