Valosa yksinpuhelu Armon kintereillä

Seittemäs luku, Äitiyden kipupisteet, Tanja Sirviö
____
– vaativuus on armottomuutta, vaativuutensa kans ihminen on suorittaja, met vaaima itteltä ja toisilta ja jossei ala tapahtua, meän sisänen vaatimuskuvio särkyy, mennee pilale, ärsyyntyminen livahtaa paikale, alkaa vähinttäinki kirreys.
– hui ja oppiminen ja varsinki oppiminen vaatimuksen kans on kova läksy, sillain met helposti läksytämä itteä ja muita, mie en usko oppimisseen enkä varsinkhaan vaatimalla opettamisseen.
– lapsiki oppii, kasvaa ja kehittyy mielenkiintonsa ja innostuksensa seurauksena koko ajan, vaikkei joku koko ajan selittäs sille. Niitei tarttis olla aina manipuloimassa ja osottelemassa niile, mikä on mitäki mitenki, lapset itte keksii ja löytää, kohan antasima niile rakastavan ja kunnioittavan rauhan tutustua omhaan tahtiinsa, omalla tavallaan.
– armoa on kohata ihminen ilman mithän ennakkokäsityksiä, leimoja, mitaleita, prenikoita, ammattinimikkeitä. Mie piin ittenäisyysjuhlat ja siinä ensimmäisten tullessa hoksasin, että eipä kerrotakhaan ketä olhanko ei monetkhaan tuntenu toisiaan, se oli hyvä ajatus, soli niinko armoa saaha vaan ilmetä ittehnään.
– Jumala on vai oisko met itte ja mie itte ja tämä huone on jumalan valtakunta, mie söpötän tässä eli jumala luo, muttei minkhän muutoksen perässä söpötystä, vaan että niinko luen tuosta aina kappahleen ja toisenki ja kolmannenki ja jos minussa herrää jotaki ajatuksia tai tuntoja, kirjotan sen tähän.
– syyllistyminen ja syyttäminen on vihhaa. Avoimmuuella voi löytää vihansa, sannoo miten on, mullon vihhaa tässä, mie suutuin, ja jatkaa matkaa. Vihansa moittiminen pittää kiinni vihassa. Ja yks kerta on helposti tapa, kannattaa kattoa, minkälaisia tapoja on tuntheittensa kans harjotellu, mikä suututtaa, ärsyttää. Tunnistaa tuntonsa, kireytensä, suuttumisensa, tunnistaa dramaattiset ajatuksensa ja kohtauksensa, son paljon se.
– mie en usko anteeksi pyytämissiin enkä antamissiin, niinko puhheen tasolla. Mitä molhan anttaan antteeksi, son syämmen asia muuttaa maahan, jossa hyväksyy eikä ole tarvetta antteeksi-antamis-saamis-peleihin, ei antteeksiannon tai saamisen ongelmaa.
– tuo jumalakuva tai uskonto, miehän ruukaan sanoa, mullei ole uskonnon lahjaa, siis tuossa sanottaan, että suhe vanhemppiin leimaa jumalasuhetta, mulloli liian nuoret vanhemmat, mullahan voi olla semmonen henkinen(?) rakenne(?), ettei siksikhään ole mithän henkilökohtasta suhetta uskontoihin.
– no mutta nyt tulthiin lahjahommaan. Ossaaks ottaa vasthaan lahjoja onnessasti ja vain kiitellen? Niissä minun juhlissa sain harjotella, oli hyvä kokemus. Lahjan saaminen ei tarkota, että vastaanottajan häätyy alkaa selitellä, antaa vasta lahja, sois peli, sois niinko kaupan vastakirja ennen, sie annat mulle ja saman verranko mie sulle, niinko lahjavelkaa maksettas. Sois kaupankäyntiä, lahjakauppaa.
Rakhauella hilkkapien
On se niin fiiniä tuukata tuukin päälle enkkomikaffet ja örfiilat ku ois vielä nii ölövinä siinä toppastoolisa istuttas raataamasa mukavia armosta.
Mitäkö tarkoittanee suomeksi tuo oululainen lause?
Ilmoita asiaton viesti
Joo, oululaisilla on mullekki outoja sanoja ja net kuulostaa just tuolta, käyään kaupasa, ostetaan maitua ja lähtään onnikala hönttämäen kautta hinttaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ekkönä oikeesti tiärä? Annas ku tamperelaine suamentaa:)
ölövi = olla kuin ei olisikaan
enkkomi erittäin hyvä vahva kahvi
Ilmoita asiaton viesti
Ai enkkomiko on kahvi, mie luulin, että leetapulla tai joku pulla kuitenki. Joo en tiä tai tiän huonosti.
Ilmoita asiaton viesti
Lunttasin netistä, loput olikin helppoja:)
örfiila = korvapuusti ja raataamassa puhumassa
Ilmoita asiaton viesti
Joo tuon örfiilan mie sekotinki, olen joskus hölmistyny just tuon örfiilan kansko joku puhu siittä enkä tieny, mistä met puhuma.
Ilmoita asiaton viesti
Minä Seija tiesin nuo kaikki, muta kunhan kysyin. On aiheuttanut paljon keskustelua ja selvittämistä ihan kuukkelia myöten. Täällä Oulusa on kyllä omituisia nimiä, kuten Hilkkakin tuossa kommentoi Hönttämäki jossa on kai joskus ollut mielisairaala, eli hönttien paikka.
Ilmoita asiaton viesti
On täälläkin esim. Kaakinmaa, en tiedä johtuuko kaakinpuusta vai kaakeista.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan tuntematon sana tuo enkkomikaffe minulle, mutta vähän nettiä selaten tulin siihen tulokseen, että se on kahvina sumpin vastakohta. Sumppiahan tehtiin niin, että keitettiin vanhoista poroista ”uudet” kahvit. Yhden kerran kahvi = en gång kaffe.
Ilmoita asiaton viesti
Onpas hyvä sana, pitää ottaa aktiivikäyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Tarvittaisiin kattava Oulu-Suomi sanakirja, ei taida olla?
http://www.lukuhetki.fi/pipa-paassa-rotvallir-reun…
Ilmoita asiaton viesti
Muuten on semmonenki kysymys, ettäkö toinen sano käyhneensä naapurissa kylässä, kysyttiin, laitettiinko sille myrnat pöythään. Eli hienot kahvikupit.
Ilmoita asiaton viesti