Piämä hauskaa Armon kintereillä

 

Hilkkapien yksinpuhhuu Taru Hallikaisen kirjasta, yheksäs luku, Naurun kadottaminen, Pia Orell-Liukkunen

_____

– on ihmisiä, joitten ei piä kääntää sitä toista poskea, aatelkaapa sitä, semmosiaki on.

– toisen saattaminen kuolemaan vai miten sen muotoilis, son kunniatehtävä ja siinä jätettään oma ittensä sivhuun, tehhään niinko kuoleva haluaa. Tai mullaki on mielessä net lähheiset, jokkon kieltäytyny lääketietteellisestä avusta, siinä ei pitäs alkaa hättäihleen, vaan pittää olla etukätteen tehtynä ittele selväksi, miten tehhään. Son rakkaustyötä.

– hei niin, kutsumustehtävä, kunniatehtävä, onkohan net sama asia. Semmosten löytäminen on tie itheen, tai siis semmosten asioitten takana on se läsnäolo ja ääretön hyväksyminen, sillon minun mielestä katoaa jopa kunniat ja kutsumukset, sillon olhan sujut elämän ja kuoleman kans, elämä kelpaa, itku ja nauru on aika herkässä, mie luulen, jos on kasvotusten elämän ja omanki kuolon kans, elämä maistuu. 

– niimpä, myöntyy ilmentymhään elähmäänsä, otama vasthaan mitä meile annettaan ja piämä hauskaa.

Rakhauella hilkkapien

hilkkalaronia

Kaikilla ihmisen oikeuksilla ❤💙💜💛 Tyhmiä aatteleva ja kyselevä inhimillinen, monipuolinen ja sosiaalinen ämmi Oulun kaupungista, kesäsin Euroopan katolta, Enontekiön peräkylästä. Ilman mithän puoluetta, ideologiaa, uskontoa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu