Jalka tai henki Armon kintereillä

Yksinpuhun kymmenennestä luvusta, Jalka tai henki, Juha Vähäkangas

____

– son joskus elämässä tosi kysymyksessä, sillon sitä ihminen taas mitathaan, nujerrukko vai ekkö nujerru ja siittä sitte, jossei nujerru pääsee ilon ja kiitollisuuen kyynelten äärelle.

– son elämä tai jossullon se Jumalasti, niin Jumala, joka pelastaa, tai armo, se pittää meän pään pinnalle, kantaa. Ei nole omat voimat, joila täälä hääräthään, on niin vähän, jota itte voima määrätä, ei kannattas keskittyä maailman hallinttaan eikä ehkä hallinttaan ollenkhaan, luua ommaa elämää etheenpäin ihan sopusoinnussa maailman kans ja luottaa seuraahvaan hetkeen, josta emmä tiä mithän.

– niin, ei elämää voi määrätä eikä tartte ees määritellä, mutta hyvä on kattoa, tässä on reaalitoellisuus ja tässä se minun ikioma tuntteitten valhemaailma, jokon siis minussa ittessä sisälä, siis minun ainutkertaset omat kokemukset ja näkemykset ja tuntheet ja non meissä eikä niilä omila kokemuksilla ja näkemyksillä kannattas koko elämäänsä eikä maailmaansa mitata eikä määritellä.

Rakhauella hilkkapien