Hellämielinen yksinpuhelu Armon kintereillä

 

Neljästoista luku, Rehellisyyden taakka, Satu Pirhonen

___

Meän muistot on meissä ittessä,
ja lapsuus on menneisyyttä,
mutta sen mielikuvan,
mikä mullon lapsuuestani
ja muustaki eilisestä,
mie voin 
kattoa ja käännellä,
kiitellä ja hyvästellä
ja voin, 
jos haluan
antaa ittele uuen lapsuuen,
kuvitella itteni johonki
syämmeni mielipaikhaan,
linnut laulaa,
kaikki hyvin,
eijjole nälkä eikä jano,
ei mithän vaatimuksia,
pikkuhilkka saa nauraa ja laulaa,
innostua ja höpötellä
ja aikunen hilkka hyväksyy,
suojelee, ohjailee, kuuntelee,
hallaa ja pussailee,
silittää ja lohuttaa,
huomioi ja kertoo
maailmasta kauhniista 

Rakhauella hilkkapien

hilkkalaronia

Kaikilla ihmisen oikeuksilla ❤💙💜💛 Tyhmiä aatteleva ja kyselevä inhimillinen, monipuolinen ja sosiaalinen ämmi Oulun kaupungista, kesäsin Euroopan katolta, Enontekiön peräkylästä. Ilman mithän puoluetta, ideologiaa, uskontoa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu