Yhteinen laulu Armon kintereillä

Viiestoista luku, Hylätty lapsi, Kati Seppänen

___

Peri-ihmisyys on syvvää tottuuellisuutta,
ei minkhän vaatimuksesta, 
vaan ittestäänselvästi vaan, on.

Peri-ihmisyys on ihmiskunnan yhteistä syäntä,
se ellää ihmiskunnan suuressa muistissa,
peri-ihmisyys on meän kaikkien yhteinen laulu.

Peri-ihmisyytteen kuuluu ääretön hyväksyminen,
ääretön hyväksyminen on rakkautta
ja siinä saa armon itte ja toiset.

Peri-ihmisyys on meissä kaikissa,
son koko ajan läsnä, tässä ja nyt
ja läpäisyperiaatteella muistoissamme.

Tottuelliseen ja reallitoellisueessa rauhassa
elämisseen ei tarvita pappia eikä lukkaria,
son sitä, että met vaan rakastama.

Miten mie en saa nyt sanottua,
peri-ihmisyytteensä, jos on kosketuksissa,
sillon ei huku, pyssyy pää pinnalla, tuli mitä tuli.

Peri-ihmisyys meissä on korkeamoraalinen,
se haistaa vääryyen ja herättää toimimhaan,
son luottamusta elämän melskeessä.

Mikä ihmeen peri-ihminen, peri-ihmisyys,
onkohanse samako perusminä, minuus,
no väliäköshällä, käsitteille se ja sama.

Vaikkolema lentänheet nurin ja narin
ja elämä riepottanu ja tuonu tuskaa, met voima aina,
palata ittemme luo, kotia, peri-ihmisyytteemme.

Rakhauella hilkkapien