Yhteinen laulu Armon kintereillä

Viiestoista luku, Hylätty lapsi, Kati Seppänen
___
Peri-ihmisyys on syvvää tottuuellisuutta,
ei minkhän vaatimuksesta,
vaan ittestäänselvästi vaan, on.
Peri-ihmisyys on ihmiskunnan yhteistä syäntä,
se ellää ihmiskunnan suuressa muistissa,
peri-ihmisyys on meän kaikkien yhteinen laulu.
Peri-ihmisyytteen kuuluu ääretön hyväksyminen,
ääretön hyväksyminen on rakkautta
ja siinä saa armon itte ja toiset.
Peri-ihmisyys on meissä kaikissa,
son koko ajan läsnä, tässä ja nyt
ja läpäisyperiaatteella muistoissamme.
Tottuelliseen ja reallitoellisueessa rauhassa
elämisseen ei tarvita pappia eikä lukkaria,
son sitä, että met vaan rakastama.
Miten mie en saa nyt sanottua,
peri-ihmisyytteensä, jos on kosketuksissa,
sillon ei huku, pyssyy pää pinnalla, tuli mitä tuli.
Peri-ihmisyys meissä on korkeamoraalinen,
se haistaa vääryyen ja herättää toimimhaan,
son luottamusta elämän melskeessä.
Mikä ihmeen peri-ihminen, peri-ihmisyys,
onkohanse samako perusminä, minuus,
no väliäköshällä, käsitteille se ja sama.
Vaikkolema lentänheet nurin ja narin
ja elämä riepottanu ja tuonu tuskaa, met voima aina,
palata ittemme luo, kotia, peri-ihmisyytteemme.
Rakhauella hilkkapien
Eräs hylätty lapsi
nyt jo harmaahapsi
ajattelee armosta näin
että suurin armo on väärinpäin,
eli se kun se hylätty lapsi
antaa armon vanhemmilleen
kun armoa ei itse saa.
Se hylätty lapsi on
vanhemmille ehkä saastaakin
suurempi suru,
ehkä raiskauksen hedelmä
tai lapsi pettäjän siittämä.
Lapsihan ei sitä tuskkaa ansaitse,
eikä eide tiedä kaikkia syitä,
miksi hän on hyljätty,
parasta onkin silloin armo,
antaa armo äidille siitä,
että hän ei rakasta lastaan.
Normaalisti puhutaan äidin rakkaudesta,
kun sitä ei ole,
on silloin oltava lapsen armo ja lapsen rakkaus,
rakkaudetonta äitiään kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niimpä,
lapsi on aina täysin umpilojaali vanhemmilleen,
son kait luonnon laki,
ja vastako olhan aikusia,
voima alkaa havahtua,
mikähän sielä lapsuuessa mättäsi
ja jos on jo harhmaat hapset,
voi alkaa ihmetellä
vanhempiensaki kohtaloa,
että mikähänse niilä sitte mättäsi
ja valostuminen ja ilostuminen
on sen kaiken mättämisen alla,
antheeksi anto ja rauha
ja olkhoon kaikki siuhnaukseksi,
mitä met tollot elämän murjomat vanhemmat
olema läpeillemme saahneet kaajettua
ja voi sitä riemua,
jos joku polvesta polhveen mättäys
ratkeaa ja tipahtaa sukupolvien ketjusta pois
pimpeli pompeli pom,
eläköön ja loistakhoon onni ja rakkaus
kaikkien uusien ihmisten elähmään,
katkekkoon kahjokulttuurit
ja tyhmät repentuurit
ja heips ja hallaus,
oiskohan tämä tässä ja syänmerkki!
Ilmoita asiaton viesti