Keskeneräsen yksinpuhelu Armon kintereillä

Seittemästoista luku, Pakomatkan päätös, Isä Simeon

___

Tiäkkö enkeli kuiskaa sulle joskus korhvaan oikeat sanat
tai pukkaa sinut kumhoon, ettet lyö päätästi johonki
ja hoksaat vain, että menipä hyvin.

Mielensähän siinä kumhoon menossa pahottaa,
ensin ja sitte tullee näky tai tajuaa,
että oikenhan se kaikki kävi.

Ihmisen mittasseen kuuluu kompurointi
ja virheet ja erheet ja antteeksi anto ja saanti,
annettava olla niinko itte ja toiset ja asiat on.

Helppoako heinänteko, kohan sen hoksaa,
lakkaa taistelemasta ittensä ja maailman kans,
rauha kanssanne.

Ja kohtuus kaikessa, kule sitä kultasta keskitietä,
helpommin sanottukko tehty ja joka päivä 
mennee yli ja ohi ja ali ja allikkoon tuhat kertaa.

Molhan muuten ihania ja riittävän hyviä kaikin,
erehtyväsiä, keskeneräsiä ja keskenkasvusia
jokhainen, meilon elämä kesken, valhmiit on hauassa.

Rakhauella hilkkapien