Yksinpuhelu meän ongelmista Armon kintereillä

Kaheskymmenes ensimmäinen, Epätoivosta armoon, Risto Hämeenkorpi

___

Eijjole mithän ristiriitoja, ei oikeaa eikä väärää,

non aina meän päässä, puhheissa varsinki.

Voima vaphaasti, ilman mithän draamoja tai latauksia, kattoa asioita.

Jossemmä kykene suohraan aattelheen,

ettei ristiriitaa ole olemassa eikä asioissa ole – eikä + -merkkejä,

auttaa armo, luottamus hyvvään, ei meän tartte kärsiä.

Sillain pysymä paremmin ittessäki, toellisuuessa ja tottuuellisuuessa.

Ja jos näemä tai koema ongelman, tunnustama sen, ittele ainaki,

tutkima mikä on tilanne tässä ja nyt ja samantien, miten tästä etheenpäin.

Ongelma on aina meissä ihmisissä ittessä, 

eikä tämole syytös eikä vaatimus, raamatustaki se ilmenee,

maailma on mitä on, ongelmat on meissä ittessä.

Rakhauella hilkkapien