Iltayksinpuhelu Armon kintereillä

Kaheskymmenes toinen, Tyttö täynnä vihaa, Elina Tanninen

___

Onkohan viha, siis semmonen oma viha

yhteyessä ittensä laiminlyönttiin?

Että soisse vihan synty siinäkö ei piä huolta ittestä.

Jos ihminen pittää hyvvää ja hellää huolta ittestä,

ei se sama ihminen voi olla kovin vihanen?

Jos on hyvässä olossa, ei tee huonosti.

Kysymys on monasti väärä, mieki tuossa kyselen.

Väärä kysymys on jo vihan ilmasu.

Sissäänsyöny piiloagressiivisuutta.

Ja jos kyssyy, ooksie vihanen, saa toisen helposti

sanohmaan vihasesti, en ole vihanen.

Ja muutenki kysyminen on taitolaji.

Viha voi syntyä häpeästä, syyllisyyestä, kärsimyksestä

ja net kannattas tutkia ittensä kans, jokhainen vastaa

itte omista tuntheistaan ja tuntteet on meissä ittessä.

Ei maailmassa ole vihhaa, viha on ihmisessä ittessä,

omassa syämmessä ja se voi ilmetä katteutena,

ilkeytenä, toisten mollaamisena, pelkäämisenä.

Maailma on hyvä, kaunis ja oikeuenmukanen paikka

eikä muuta ookkaan, ko meitä pieniä ihmisiä, joista niin

monet kaipaa tulla kuulluksi ja nähyksi omana ittehnään.

No ihmiset, kysymäkös ihan itte siltä sisäseltä läpiltämme,

mitä kuuluu, mitesse mennee tämä elämä, miten voit,

haluaisiksie pikku-mie-itte kupin teetä!

Rakhauella hilkkapien