Iltayksinpuhelu Armon kintereillä

Kaheskymmenes toinen, Tyttö täynnä vihaa, Elina Tanninen
___
Onkohan viha, siis semmonen oma viha
yhteyessä ittensä laiminlyönttiin?
Että soisse vihan synty siinäkö ei piä huolta ittestä.
Jos ihminen pittää hyvvää ja hellää huolta ittestä,
ei se sama ihminen voi olla kovin vihanen?
Jos on hyvässä olossa, ei tee huonosti.
Kysymys on monasti väärä, mieki tuossa kyselen.
Väärä kysymys on jo vihan ilmasu.
Sissäänsyöny piiloagressiivisuutta.
Ja jos kyssyy, ooksie vihanen, saa toisen helposti
sanohmaan vihasesti, en ole vihanen.
Ja muutenki kysyminen on taitolaji.
Viha voi syntyä häpeästä, syyllisyyestä, kärsimyksestä
ja net kannattas tutkia ittensä kans, jokhainen vastaa
itte omista tuntheistaan ja tuntteet on meissä ittessä.
Ei maailmassa ole vihhaa, viha on ihmisessä ittessä,
omassa syämmessä ja se voi ilmetä katteutena,
ilkeytenä, toisten mollaamisena, pelkäämisenä.
Maailma on hyvä, kaunis ja oikeuenmukanen paikka
eikä muuta ookkaan, ko meitä pieniä ihmisiä, joista niin
monet kaipaa tulla kuulluksi ja nähyksi omana ittehnään.
No ihmiset, kysymäkös ihan itte siltä sisäseltä läpiltämme,
mitä kuuluu, mitesse mennee tämä elämä, miten voit,
haluaisiksie pikku-mie-itte kupin teetä!
Rakhauella hilkkapien
Kommentit (0)