Onnellista äitienpäivää kaikile

Ja nyt ensteks ihanaa äitienpäivää kaikile pikkuäiteile!

Rakastan olla rakastettu äitinä ja ihmisenä ja maailmankaikheus on ollu mulle hyvä ja antelias, kiitos elämäni ja elämäni ihmiset. 

Mutta en halua, että kukhan muistaa minua, soittaa tai lähettää postikortteja siksi, että aattelee minun tarttevan semmosta. 

En tartte oiken mithän ja jos joku haluaa unohtaa tai ohittaa minut, se on hänen asiansa ja se, miltä minusta tuntuu on minun asiani. 

Ihmissuhepeleillä, muistamiskaupalla, sulle-mulle-vastakirjalla, rakastan sinua, jos sieki rakastat minua ja osotat sen niinko mie haluan tai määrään tai laskethan jotaki vuorovierailuja tai vertaihlaan, onko kaikila läpeilä sama asema tai saatu tai annettu yhtä paljon, sillain syntyy orjuuttavvaa väsyttävvää kireyttä, kirjanpithoon pitäytymistä. 

Vapaehtonen yks puolinen rakastaminen, vappaasti vaikka rakastaa kaikkia tai rakastanko kerta kaikkihaan vaanko rakastan, haluan muistaa niinko itte haluan muistaa tai en halua muistaa, en halua kirjheitä kirjotella, siis sillain syntyy jotaki energistä, rakkauellista, aitoa, rentoa ja riemullista? 

Jos sinusta tuntuu hyvältä soittaa vanhale äitile, jokei ennää pääse ovestakkaan ulos, tee se, mutta älä velvollisuuesta vaan vaphauesta, että haluat tehä niin, että se ilahuttaa sinussa olevaa pientä äitinsä lasta. Josset voi tai tykkää soitella, älä soita ja se siittä, kaikki hyvin. 

Kaikki äitit ja äitien läpit on hyviä. Tehneet aina ja koko ajan parhhaansa. Kritikki, arvostelu tai arviointi ei kuulu ihmissuhteissiin. 

Plussien ja miinusten laskeminen voi auttaa sinua ymmärttään itteästi jossaki suhteessasti, mutta sinänsä se suhe ei semmosesta välitä eikä semmosseen oikeasti perustu, siinä on joku syvempi idea ja jos kiinostaa, tutki mikä sinussa ja suhteessanne on se syvin juttu. 

Siis ämmirukka, eks saa sanottua, siis mie en halua, että minun läpit tai vunukat muistaa minua velvollisuuesta, vaan muistavat ja tulevat käyhmään, jos niitä huvittaa tulla. 

Kurjaa ois huomata, että net muistaa minuako net aattellee, että mie sielä kotona käsi poskella ja tippa linssissä vaan oottelen, että joku niistä muistas tai soittas tai jotaki. 

Joskusko läpit oli nuoria, mie huomautinki äitienpäivänä, että kiitosko saan olla äitisti, nyt on äitienpäivä. 

Nojoo, tehkää niinko haluatta ja niinhän tet tehettäki, son äitienpäivä tulossa ja kiitos minun sisäiselle äitille (äitini on kuollu aikoja sitte), rakastat ja huomioit pikkuhilkkaa, sisäistä lasta minussa, täyellisesti, elämä on ihanaa. 

Ja äiti, jos oot jossaki taihvaassa en usko sinun sieltä minua seuraavan, uskon sulla olevan hauskaa ja ilosta ja ihan mulle ymmärtämättömät ulottuvuuet ja radioaallot, joita pitkin tanssit ommaa sielujen tanssia, aurinko paistaa eikä mikhän vaaji eikä velvota sinua eikä minua mihinkhän päin, jee rakas äiti. 

Kiittävin, kunnioittavin, arvostavin ja rakastavin terhveisin kaikile äiteile ja äitien läpeile pikkuhilkka toivottaa, olkaa armollisia ittele ja muileheart 
 

hilkkalaronia

Tunnen vähän kuolemaa, kohanu pelkoa, löytäny vihhaa enkä mie taijja olla oiken mikhän. Tosikko ja kovin tavalinen pienpösilö. Syntyny Alatorniolla ja nyt kulkee, kiittää ja rakastaa Oulussa tai jossaki Lapissa. Itteä ja teitä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu