Hyväksymistä sietämättömän äärellä!

Ei meitä tartte loputtommiin lohuttaa.

Eikä kannustaa.

Kohan itte alkas ittele ystäväksi.

Oiken ystävystys itte ittensä kans.

Rakastas.

Rakastas eikä ikinä luovuttas.

Oiken seurustelis ittensä kans.

Harva se minutti kysys itteltä kuulumisia!

Kyselis, että mitesse pikku-hilkka tämä elämä mennee!

Kysys itteltä, mitä kuuluu!

Kuuntelis kans itteä.

Kuuntelis tarkasti.

Itkis ja hymmyilis ihan sen mukhaanko,

että mitä mulle ittele kuuluu.

Huolehtis itte omat kuulumiset.

Mitä mulle kuuluu

ja omat olot kans,

että miten mie itte voin.

Kyselis itteltä tarpheeksi ussein.

Nethän voi vain itte tietää!

Elämä on valintaa, sannoo minun siskotyär

ja mie suosittelen ittensä ja elämänstä kaikenkattavvaa,

suosittelen täyellistä ja ääretöntä hyväksymistä!

Hyväksymä kaikki,

ihan kaikki,

etten sanos

ja sanonki koko paska,

kaikki tänne vaan,

antaa mennä ja tulla päivä vain ja hetki kerrallansa!

Niin Raili, olet oikeassa, tais nyt tulla sanottua, ronskisti,
eikähän sitole kovin pikkusievää tarjolla joka elämän päivälle – niin ja
miten se joku laulu sannoo, kaunis laulu siis, että kaikkeen tottuu!

Niin ja siellä sietämättömän eessä ja äärellä,

siellä auttaa joskus mahtipontisuus!

Niin se taitaa olla,

joskus siellä sietämättömän äärellä,

joskus sitä olhaan siinä kohassa,

että sanoma,

on pakko sanoa,

täällä sietämättömän äärellä

tässä sietämättömässä kohassa,

niin siinä kohassa voi joskus auttaa mahtipontisuus.

Joskus ei mikkään auta.

Joskus mennee kakski hetkeä ennen valoa,

ennen lämpöä,

ennenkö järki sauttaa,

ennenkö taju pallaa,

ennenkö herräämä reaalitoellisuutteen.

Elämä on,

se on rakkautta, iloa, lempeyttä, hellyyttä ja onnellisuutta

ja siinä son elämän toellisuus.

Kaikesta huolimatta.

Enkä mie nyt tainu kyetä tuon isomphaan mahtipontisuutteen!

– ja nyt oisko kahvin aika! t. kukkapurkki-ämmi

http://www.laronia.com/index.html

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu