Hyväksymistä sietämättömän äärellä!
Ei meitä tartte loputtommiin lohuttaa.
Eikä kannustaa.
Kohan itte alkas ittele ystäväksi.
Oiken ystävystys itte ittensä kans.
Rakastas.
Rakastas eikä ikinä luovuttas.
Oiken seurustelis ittensä kans.
Harva se minutti kysys itteltä kuulumisia!
Kyselis, että mitesse pikku-hilkka tämä elämä mennee!
Kysys itteltä, mitä kuuluu!
Kuuntelis kans itteä.
Kuuntelis tarkasti.
Itkis ja hymmyilis ihan sen mukhaanko,
että mitä mulle ittele kuuluu.
Huolehtis itte omat kuulumiset.
Mitä mulle kuuluu
ja omat olot kans,
että miten mie itte voin.
Kyselis itteltä tarpheeksi ussein.
Nethän voi vain itte tietää!
Elämä on valintaa, sannoo minun siskotyär
ja mie suosittelen ittensä ja elämänstä kaikenkattavvaa,
suosittelen täyellistä ja ääretöntä hyväksymistä!
Hyväksymä kaikki,
ihan kaikki,
etten sanos
ja sanonki koko paska,
kaikki tänne vaan,
antaa mennä ja tulla päivä vain ja hetki kerrallansa!
Niin Raili, olet oikeassa, tais nyt tulla sanottua, ronskisti,
eikähän sitole kovin pikkusievää tarjolla joka elämän päivälle – niin ja
miten se joku laulu sannoo, kaunis laulu siis, että kaikkeen tottuu!
Niin ja siellä sietämättömän eessä ja äärellä,
siellä auttaa joskus mahtipontisuus!
Niin se taitaa olla,
joskus siellä sietämättömän äärellä,
joskus sitä olhaan siinä kohassa,
että sanoma,
on pakko sanoa,
täällä sietämättömän äärellä
tässä sietämättömässä kohassa,
niin siinä kohassa voi joskus auttaa mahtipontisuus.
Joskus ei mikkään auta.
Joskus mennee kakski hetkeä ennen valoa,
ennen lämpöä,
ennenkö järki sauttaa,
ennenkö taju pallaa,
ennenkö herräämä reaalitoellisuutteen.
Elämä on,
se on rakkautta, iloa, lempeyttä, hellyyttä ja onnellisuutta
ja siinä son elämän toellisuus.
Kaikesta huolimatta.
Enkä mie nyt tainu kyetä tuon isomphaan mahtipontisuutteen!
– ja nyt oisko kahvin aika! t. kukkapurkki-ämmi
http://www.laronia.com/index.html
Kuulostat rasittavan positiiviselta, mutta tykkään susta silti.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, no kiitos, henggitämä sen kans sitte – ja ihan pikkunen syän!
Ilmoita asiaton viesti
No, älä sie välitä,
sie olet hyvä,
olet paras.
Ilmoita asiaton viesti
Vaihtoehtoja ei nyt ole – voit vain arvailla olenko hyvällä asialla..äh jotain piti yrittää sanoo 🙂
ps. kahvin aika, laittaisko kofeiinitonta..
Ilmoita asiaton viesti
Jos mä olen paras, niin oletko sä sitten toiseksi paras?
Ilmoita asiaton viesti
Molen toinen paras, en toiseksi paras, molen ainoa ja paras mie itte!
Ilmoita asiaton viesti
Rasittavan ihanat aamu- siis oiken rasittavan ihanat aamuhallaukset sulle ihana Ari,
sie aukasit semmosen liphaan,
että olen saanu aika monta viestiä rasittavasta positiivisuuesta!!
Elämälle kiitos
ja onkos sillä nyt niin väliä,
saako pallautetta vai ei,
parasta on itte tekeminen
ja millon minkäki asian kans touhuaminen ja siis
– itte aatteleminen, jokhainen saa aatella niinko haluaa, kohan aattelee!
Aivan ihmeellisiä siis nämät elämän ilmiöt
ja miehän tykkään, että kaikessa on kaikkea
ja kaikissa on kaikkea!
Siis älyttömän yltiöpositiiviset huomenet maailma ja Usari-kansa, vai kukhaan ei taijja ennää puhua usarilaisista, niin se maailma muuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Voi Hilkka, sinun murteesi on jo itsessään täyttä runoutta.
Kirjoita vielä ja paljon:)
Ilmoita asiaton viesti
Ihanaa ihanainen Sari trallallaaa,
mie kiitän
ja mainetta niitän
ja kunniankukkoa laulatan
ja nautin sanoistasti
ja Jope vain poistuu studioltansa,
met emmä Sarin kans poistu mihinkhän,
ainakhan vielä!
Ilmoita asiaton viesti
Hilkkaa mie en oo nähtkää ko viimeks, ja siit o vissii jo par viikkoo.
Ai siul on semmone sisko tyttö, joka o ymmärtänt jot elämä o valissemista. Niihä se onkii, ja usjast vaa huonoje vaihtoehtoloihe välil! Ei huoli kassoo ko näitä resitenti vaaliloita, ni tuntuu jot oikei hyvvää miestä ei oo ensikää, eikä sen puolee naistakaa. Jot ota joku joka ei oo iha toivoto, ja koita sit pärjätä häne kanssaa. Se o se ”pienimmä riesa tie”, niiko siin Tuntemattomas Koskela sano.
Viel mie sano tuost siu kirjotukseis alust. Isse ko rupiaa issesä kaveriks, ni tietää mitä saap. Ja kylhä hyväs seuras viihtyy vaik yksinää!
Ilmoita asiaton viesti
Oooih Tuomo, kiitos, olipa muheva ja syämmellinen ja toela järkevä kommentti, tosikommentti!! Kiitos ja hyvvää huomenta ja nähhäänpä taas!
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä neuvoja kaikki. Kyllä oman itsentä kuunteleminen asiassa kuin asiassa on tärkeää.
Nyt kun olen ollut tässä flunssassa, niin tuo hyväksyminen sietämättömän äärellä, sopi oikein hyvin. Koska olla flunssassa on aika sietämätöntä.
Mutta tänään helpotti kaksi tv-ohjelmaa. Ensin kolmoselta tuli Aristokatit, jossa hyvikset voitti pahiksen. Ja sitten ykköseltä Miranda.
Kaikki tahtoo olla katteja
http://www.youtube.com/watch?v=ZOH8eVEtj4U
http://www.youtube.com/watch?v=u8KdBS96KAA&feature…
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki tahtoo olla katteja, kiitos Kaarina, ihanaa, ihmiset on parasta ja elläimet kans ja sie olit oiken hakenu juutuupit, mie laitan niitä naamakirjhaanki, kiitos ja sata syäntä ja kuppi kahvia ja pala mielenrauhaa meille kummalekki, eiköstä vainki!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vaan mielenrauha on tärkeää ja kuppi kahvia kans.
Tuo Miranda videopätkän katsominen on nyt kielletty. Eilen se vielä oli toimiva. Joku oli ilmeisesti illalla huomannut, että sellainen oli laitettu tänne. Löytyi kuitenkin muita toimivia jaksoja juutuubissa.
Ykkösen eilisen Miranda jakson voi katsoa täältä. Se oli aivan hassu.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ulkomainen-draama/m…
Siinä Aristokatit-filmissä kissat olivat saamassa perinnön emännältään ja hovimestari ei siitä tykännyt ja siitä syntyi sitten se elokuvan juoni.
Mutta näköjään todellisuus on joskus tarujakin ihmeellisempiä. Tänään oli Ilta-Sanomissa, että italialainen kissa oli perinyt emännältään 11 miljoonaa euroa.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/italialainen-ki…
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ei muutako tukka hulmuten,
vaikkei pitkä letti oiskaan,
mielenrauhassa ja aamukahvin toivossa
mie kiitän sinua ihanista jutuistasti
ja Mirandasta ja tuon kissan miljoonat
kruunatkoon tämän koko homman.
Nethän tai tämä ihana Uussuomi nosti
tämän meän homman oiken ylähyllylle,
kiitos siittä ja kiitos sullekki,
piämä pintamme
ja välilä hiuksen hienosti,
mitenkähän minun suuhun muljahtaa tai tähän kommenttiin hiuksia,
mutta enämpi ja vähempi yllätymä elämästä
ja etukätheen oottamatta oiken mithään.
Kiitos ihanasta seurasta Kaarina
ja hyvvää yötä joka sääthyyn ja kerrokseen ja ylä- ja alahyllyille!
Ilmoita asiaton viesti
Annama ihmisen puhua,
annama ittemme tuntea,
annama tunteen vaikuttaa,
toisen ihmisen puhheen vaikuttaa syämmessä tai sielussa
tai emmie tiä.
Elämä taas rutistaa ja kutistaa,
elämä on niin mahtipontinen juttu,
mahtava leiviskä,
että annama pallaa
ja yks halko ei pala mitenkhään minkkäänlaisessa pesässä,
pittää olla kavereita,
vai taas meiton höntitetty,
met emmä ole halkoja,
met olema ihmisiä
ja ihmisen, aikusen, vastuullisen ja toimivan aikusen
pittää hoitaa ja lohuttaa ensteks ittensä,
sitte meiston iloa muilekki,
siis lohuttavin ja rakastavin ja kiittävin vappaavuorosin terhveisin t. Hilkkapien Ämmi
Ilmoita asiaton viesti
Jos rakastaa itteensä,
niin osaa rakastaa myös toisia.
Olla itsellensä armollinen,
onkin eri juttu.
Elämä on matka,
matka omaan sydämeen.
Sieltä on sitten kiva kurkkia,
laittaa terveisiä kuulle.
Tyhjänä voi mieli täyttyä,
mutta jos olet täynnä itseäsi,
et osaa kuunnella muita,
ole siis aina hiukan vajaa.
Hulluna on myös hyvä olla,
ei ole pelkoa,
että tulisi hulluksi,
– sitä saisi jo juhlia!
Ilmoita asiaton viesti
Kuunnelhaan vaan taivasta,
se vaikkei vastaakkaan,
avaruuden tuolta puolen,
jostain mistä lie,
saama vastauksen,
on tää niin pitkän pitkä tie
– eikä eppäilystäkhän, hulluja olhaan, jumalan hulluja,
jossei jumala ole pekkasilla, lomalla tai vappaavuorossansa!
Siis siite olhaan ihan ittekseen, hulluja vaan…
http://www.youtube.com/watch?v=kb_BwOMxWzY&feature…
Ilmoita asiaton viesti
Taivas,
vain ruostunutta peltiä,
ei sieltä,
armoa meille heltiä.
Itse,
oomme armon antajat,
tilaa meille,
taivaalliset kantajat!
Yksi,
on lysti meillä aina,
ikä,
kun ei meitä paina.
Ilmoita asiaton viesti
Taivas on romuja täynnä,
neljä kaveria pittää aina olla, kantamassa,
yks rasittus liikaa meän kans
ja mikässe yks asia vielä, niin ikä,
mikähän son, se on joku vuosiluku, ei meitä paina ja eikä purista!
Ari, sullekki ihanaa päivää ja meille kummallekki ja jos joku tätä lukkee, niin sulle kans, piämä hauskaa ja itkemä välilä! Isolla rakhauella Pieni Hilkka Ämmi
Ilmoita asiaton viesti