Avvoin valtakirja ittele
Avvoin valtakirja ittele
Seison itteni rinnalla, piän itteä käestä ja elämä johattaa minua, tuli mitä tuli ja mie suostun kaikhiin elämän tanssipyyntöihin.
Elämä vie ja mie tassaan sen kans, soljun tuntemattomien tapahtumien virrassa, myönnyn ja taivun loputtomasti muuttuhviin tottuukshiin ja tosiasioihin.
En tarraa tarinoihin, en ropottele rooleissa, en osallistu näytelmäesityksiin, en sovita itteäni ennalta sovittuihin vuoropuheluihin enkä sekota päätäni kritisoimalla, tuomittemalla, syyllistymällä tai selittelemällä.
Kuuntelen ommaa elämän laulua, havannoin maailman henkiä ja minun oma henki neuvvoo minua järkähtämättä ja varsinki elämän kovissa virtapaikoissa ja kivisissä karikoissa. Henki sannoo ja mie kuuntelen.
Levähän ajatuksettomassa ajattomuuessa ja hiljasessa yksinäisyyessä, vaikka maailma kuinka huutais ja melskais ympärillä.
Olen ilonen ja valpas, lempeän ittevarma ja äärettömän hyväksyvä itteä ja ohikulkijoita kohthaan.
En vaai itteltä enkä kelthän mithään, tehen mitä tehen, vapaehtosesti ja ymmärrän, kuinka mooma kaikki yhtä, täälä hyässä, kauhniissa ja oikeuenmukasessa maailmassa.
Mie kulen ommaa elämän tietä ja juon kaikki elämäni maljat, onnea rakas matkhaan!
– hilkkapien 17.9.23
Kommentit (0)