Hiiri hangela

Hiiri hangela

Rukkous on kaunis sana,
son ollu jotaki hyyää,
kohan rukkoilee hyvvää.

Mie aloin aattelheen,
etten ennää rukkoile.
Mikäpä molen kohtaloa
tai maailmankaikheuksia
tai jumalia manipuhloihmaan
tai ees muistuttelheen.

Jos haluan jotaki, niin haluan.
Haluan läpile hyyää ja sitä rattaa,
mutta jätänki sen siihen.
Piehneen ajatuksen häihvään,
että haluan jotaki ja son siinä.

En välitä manifestoijja ennää.
Oon pyytäny toisiaki
aattelheen vaikka hyyää
jonku asian tai ihmisen
hyväksi tai puohleen.

Ja oon kyllä pitäny huolen,
että ”tapahtukkoon tahtosti”,
on loppukaneettina,
mutta nyt luovun koko hommasta.

Nyt vain kiitän ja rakastan
ja kulen johatuksessa,
kyllä elämä kertoo,
mihin päin millonki meen.

On jännää menoako ei suunnittele
eikä päsmäröi asioita,
se tekkee herreiseksi
tähän päihvään, tähän ja nyt.

En tiä oikeaa enkä väärää,
oon vappaa ja kulen vaan,
niinko mettähiiri hangela
ja välilä lumikieppiin muksahan.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa