Kävin hakemassa

Moon hakenu kaikki pikkuhilkat ja kaikki entiset hilkat tänne minun kothiin, ämmihlään. Ihmetelhäänkös hetki sitä.

Jo kauan moon harjotellu tekheen niin, ettäkö tullee joku hankala muisto jostakiko, vaikkako molin vielä ihan pikkuläppi, niin mie ratkasen ensin tilantheen ottamalla semmosen pehmeän lämpimän viltin ja haen sen pikkuläpin pois, joka sillon olin.

Haen sen tänne, missä olen nyt, piän sylissä, tunnen kuinka son mulla sylissä ja kysyn sitte, mitä sille kuuluu, mitä se haluaa just ny.

Pikkuhiljaa oon tullu niin taitavaksi mielikuvitukseni kans, ettäkö olo putoaa, etin hetken, millon se alko ja ylleensä pienen kaartelun jälkheen niinko koen samantyyppisen olon lapsuuesta ja se pikkunen löytyy heti jonku muiston syrjästä.

Ja se pikkunen saa juoruta ja valittaa ja selittää mitä vaan ja haluta mitä vaan, mutta mie senthään katon, mitä täälä alethaan tekheen, jee, eiks vaan.

Kauan mulla meni siinäkiko mie ensin itkin ainako kohtasin sen pikkuhilkan jossaki tilantheessa sielä lapsuuessa. Itkin se pikkunen sylissä ja sanoin sille, ei mithän hättää, mie vain itken ensin. Nytki tullee kyynelheet silhmiin. Vanhasta muistista.

Mutta nykyhjään mie haen jo viimeviikkosenki hilkan, jos jysähtää joku tilanne, niin käyn sen läpi sittekko on rauhaa itteni kans. Käärin viltin sen hilkan hartioille ja sanon, istu tuohon viehreen, piän käestä, juuhaan kahvit eikä ole kiirettä, istuma rauhassa.

Ja se pikkunen ja viimeviikkonenki hilkka saa rauhassa sanoa ihan mitä sattuu ja mitä se haluaa, minun sanovan sille, seki on tärkeää. Ja se saa sanoa nykyselle hilkalle, että mikä on tärkeintä tai pahinta siinä muistohetkessä sillon aijjemmin tai mitä se haluaa nyt tehä. (Mikä tarkottaa, että mie-tässä-ja-nyt hilkka alan tekheen sitä jotaki, mikä siinä tuli mahollisesti ilmi.)

Vielä sieltäkö olin pikkunen, niin mie jo kauan sitte aloin hallaahmaan isän ja äitinki ylleensä sielä lapsuuen pikkumökissä. Sanon jämäkästi niile sanottavani nyt siis vanhana hilkkana, joskus poristhaan vähän. Ja lopuksi hallaan niitä, vaikkoisse muisto, minkälainen, jonka takia, sinne mökhiin palasin.

Isä ruokapöyän laijjalla kosmoskynälä kirjottaa työpäiväkirjaa kalkkeripaperin kans saikaten, että saa sen kahtena kopiona. Nyt hallaan ja isä rauhassa jää kirjottaan.

Hallaan äitiä, joka kääntyy just tiskivatin äärestä, että lähtee kathoon sieniä mettästä ja se selittää, että Esteri on tuonu lehmät kesänavetalle ja että just Pohjan pappa näkkyy ikkunasta ja son tulossa kartanolle.

Hallaan äitiä ja se kattoo minua tyynesti ja täysin nollatusti, aivanko kaiken pitäs olla ja tapahtuakki niin, että tämä vanha tyttärensä hilkka 68v tuli sinne mökhiin ja hallaa häntä, äitiä 23v.

Eikä net kaipaa sitä pikkuhilkkaa enkä mie kaipaa niitä, niilähän on oma ikioma elämän ja kuoleman kulkunsa. Se saa mennä niinko mennee. Heilon tai jommala kummala on se pikkuhilkka sielä jossaki tai ei ole, se ei ole minun asia.

Jos tarve vaatis, vois pikkuhilkka leikkiä sielä mökin puusohvala matin kans meän vanhempien nuoressa elämässä. Mielikuvitus on niin ihanaa.

Moon muuttanu ommaa historiaani, ommaa lapsuuttani ja hakenu yhä uuesti pikkuhilkan ittele matkhaan. Nytki se leikkii nukeihlaan täälä työhuohneen lattialla niin tyytyväisenä.

No, juu, tässon oikeasti vain tämä tavalinen yks hilkka ja nyt on hetki aateltu tai ainaki kirjotettu ja mielikuvitusta käytetty, nyt juon loppukahvit tuosta kupista ja kiitän ja iloittenko on Hertan kans käyty jo aamulenkki ja sähkökki pellaa, sisälä on valosaa ja lämmintä ja hyvä päivä tulossa, kiitos rakas elämä.

(19.11.21 klo 8:26)

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa

Näin meilä lauantaina

Aa aa lauantain ämmiä,
pientä höpötinttiä,
pienellä tintillä
omat on kujheet,
joila se arjet ja pyhät
ittehleen voittaa.

Se laulaa ja tanssaa
katulyhtyjen valossa
ja sen pieni koiratyttönen
pissat ja postit
sielä hoitaa koittaa.

Aa aa lauantaista Herttaa,
pientä ämmin puudelia,
sillon koti sielä ämmilässä
jossa ämmi sitä aina paijjaa.

Ja jos joku tähän lauhluun
haluaa paremmat soinnut,
se tehä net voi, jos snaijjaa.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa

Oma voima

Son elinehto, niinkö elämän kehto,
niinko henggitykselle keuhko,
niinko renggit ennen veuhto,
että pysy henggissä ja kenggissä.

Sennon ittekukaki lahjaks saanu
eikä sole mikhän perintöraanu,
son ainutkertanen henggen voima,
jonka mukhaan met sammuma tai soima.

Jokhaiselle kuuluu omansa.
Ja joka sen pois antaa,
sille Taihffaan Isä nauraa.

Eikä sitä saa toiselta ottaa.
Sille, joka sen toiselta pois ottaa,
sille se kakkaa ja kostaa
ja kikahreen vielä nokan pääle nostaa.

Ja jos sen hukkaa, alkaa voimattomuus
ja son yks tuhon voima ja rasitus roima.
Voimattoman elämä on vaarassa
niinko laittomassa kaarassa.

Eikä sole tasa-arvon peliä,
vaan kaikila on omansa makia magia
ja siinä luethan luonnonlakia,
sillain toimii Jumalan mafia.

Sen kans kulkee voimissaan,
luo ja tuo alkuperästä, inhimillistä
voimallisuutta ittele ja muile.

Sillä kiipeää vuoret ja pessee pyykit,
vaikkei tiä, missä polut millonki
tullee tulehmaan ja menehmään.

Silläpä sillä sitä vankkumattomasti
elämän rikhauet ja runssauet saa
ja maksaa ja lophuun asti
riittää liksaa ja taksaa ja jaksaa
rakentaa ja rakastaa, wau.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa

Maailmasonko silkkiä

Maailmason silkkiä vainen,
hyä, kaunis ja oikeuenmukanen
ja hyä ellää meile ihmisille.

Maailmasonniinkö silkkiä vaan
ja hyä etukeno, muttei
ovista saranan puolelta.
Eikäsoo maailma meile velkaa lain,
eikä anna valhmiita vastauksia
eikä ilmasia lounaskattauksia,
ei vieläkhään.

Maailmasonniinkö silkkiä vaan,
mukhaasti et sitä saa kerralhaan
ekkä ees pieninä palasina
maailmalta, hetket ja päivät
sen sulta pois vie,
olipa sinun halu joo tai ei.

Maailmasonniinkö silkkiä vaan,
ja kullankalhiisti maksattaa,
vastakirjaa raksuttaa
ja meän ommaa elämää laskuttaa
ja velkoo ja velottaa
ilman maksuaikoja tai eräpäiviä,
päivän vain ja hetken kerralhaan.

Maailmasonniinkö silkkiä vaan
ja met maksama kovvaa hintaa
sanomapa mitä vaan
vain kätheinen käy
eikä allennusmyyntejä näy
eikä supertarjouksia kuulu
ja käypänä valuuttana elämänhetket
ja maailmasonko silkkiä vaan.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa

Emmie, mutta pojat

Mithän meile jäis, jos
lakkaisima provosoitumasta,
pöyristymästä ja närkästymästä.
Huutamasta ommaa mielipiettä
yhä uuesti toisen korhvaan.
Hieromasta toisen naahmaan
omia paremmin tietämisiä.
Toitottamasta ja tuputtamasta
kahjokultturellisia hapatuksia.
Tiputtelemasta suupielistä
epäystävällisiä sammakoita.
Osottelemasta sormella toista
soot väärässä, väärin, väärä.

Emmä ärsyyntys, emmä kiihtys,
emmä sais itkupotkuraivareita
emmäkä vetäs draaman kaivareita,
jättäsimä kaunat kaivamatta
ja katkerat muistot penkomatta.

Lopettasima kiihreet
ja luovuttasima väähryyet,
huonouet ja ikävyyet
ja menetysten kertaukset.

Emmä manipulois kethän,
vääristelis toisen sanoja,
emmä jakkais emmäkä esittäs
rooleja, emmä panis paremmaks,
emmä pellais sosiaalisia pelejä,
emmä pitäs kotiteatteria,
emmä kertos yhthään surtsujuttua,
ei ainoatakhaan kaunasta tarinaa.

Eijjois ees sitä perintöriitaa.
Eijjois tuomittavvaa, syytettävvää,
antheeksiannettavva, velotettavvaa
eikä pahhaa sanottavvaa.

No eihän met tavaliset ihmiset,
mooma hyyää väkeä,
kunnon kansalaisia, eeei sunkhan
emmähämmet, no en ainakhan mie.
Mutta pojat.

Klopit net pelkää,
etteinois kukhan eikä kethän,
että nois puonu junasta
ja juna mennny jo
ja nois yksin asemalla
riisuttuna ja paljhaana,
alastomana elämän armoilla.
Voi pojat teitä.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa

77. 011220211200

Numerot 77 on voimallistaki
voimallisempi voimanumeropari,
oiken voimain voimavari.

Numerojono 011220211200
tarkottaa 1.12.2021 klo 12
eli ensimmäinen joulukuuta
tänä nimenomhaisena vuotena 2021
ja ihan keskelä päivää, kello 12
ja näistähän tullee maagismystinen
nummismaattinen onnennumerojono.

Enkä kauhlaani puno,
vaan sieki minun kans sano,
ei vois olla luppaavampaa,
elämänvoimia tuuppaavampaa,
leikhaukseen menoaikaa,
hyvän tuurin numeroitten taikaa.

Tuon ajan rakas pikkupuudeli,
Hertta kultainen nuudeli
sai ja ämmi kiitteli
ja sallaa vähän itkeskeli.
ja hellästi Herttaansa silitteli.

Aika olkhon terffeysrinkeli
ja numerot siuhnausmankeli
ja hyän onnen enkeli,
joka joka kohthaan lenteli
piiperoiselle, paaperoiselle
jalan uuistumisseen
ja hyvhään toipumisseen
ja täyellisseen parantumisseen.

Ämmi ymmärtää luottaa kyllä
mielellä valon kyllästämällä
iloita tästäki päivästä
yhessä villapöksyn kans,
hyä päivä tulossa.

(25.11.21 klo 9:48)

Ja tämoli 77. luku kirjassa,
jota kirjotan #älänujerru

https://www.laronia.com #saajakaa

Tavottelijan taivas

Haema ussein taivasta sieltä,
missei sitä oo
emmäkä löyä sitä, mikä on.

Ponnistama ja pinnistimä
sitä kohti ja sinne,
mikei ole tässä ja nyt.

Aivanko elämä
ois jossaki muuala.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa

Oiskhanse rakhautta se

Semmonenko myöntäs itte ittele
ittensä erehtyväiseksi,
näkis ittensä keskeneräseksi,
nöyrtys omhiin mittoihinsa
mithän ittestä poisottamatta
tai itheensä päälleliimaamatta,
suostus vastuulliseksi
aikuseksi ihmiseksi
semmosenako just nyt on.

Sanos ittetuntosesti
omana ittehnään,
kuvia kumartelematta,
selittelemättä,
lupia kyselemättä,
misthään piittaamatta,
tuo eijjoo minun kuplassa totta,
tuota en halua tehä,
tuota en ota, en anna,
en ala enkä halua.

Nousis ja menis sinne,
minnesse oma elämä vie,
kulkis harhhaan,
tupsahtas takasin polule,
sekkoilis ja pallais järkhiinsä.

Kunnioittas syvästi itteä,
luottas täyesti itteensä,
myöntys omhan elähmään,
suostus niinko johatukseen.
Semmostahanse rakhaus, meipii.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa