Maailma eijjole järkiperusteinen

Maailma eijjole järkiperusteinen

Ei maailmassa eikä elämässä ole järkeä eikä niissole ongelmiakkaan. On minun elämä ja on maailma ja ongelma on minussa, jos joku ongelma on.

Elämä on kallisarvonen äkkiä ohikiitävä pikkukeikka ikkuisuuesta, niinhän mie nykyhjään oon sanonu ja aatellu.

Luonnon lait, elämän laki ja siis koko maailma on tämmönen, mitä son. Kaunis, hyvä ja oikeuenmukanen, sillainki sanon.

Ei kannattas antaa minkhän eikä kenenkhään selittää elämää ja maailmanmenoa meile eikä ainakhaan uskoa selityksiä. Ymmärtää kyllä kannattas. Itte pittää aatella ja tutkia, vaphaasti ja ihan omalla syämmellä ja päällä.

Tapahtuu toela kaikkea pahhaa, mutta sitä ei voi selittää, että miksi tapahtuu pahoja, koska mikhän kaavat, teoriat eikä mikkään maailman uskonnot tai opit ei auta selittään, miksi on kippeitä ja kurjia asioita.

Elämä on salaperänen ilmiö, jota memmä pelkällä tiedolla tai ajattelemisella voi ratkasta.

Emmäkä met saa elämän kurjuuksiin järkeä. Niissä ei ole järkeä.

Elämä ei ole ratkaistava ongelma, elämä ei ole ongelma ollenkkaan.

Eikä reaali-oikeasti toellinen maailma ole ongelma, vain meän oma ittemme manipulointi on. Ja se manipulointi, mitä maailma meile tekkee, on kans ongelma. Mielen manipulointi vie meiltä ilon ja voimat, emmä pysy omissa voimissamme, emmä jaksa emmäkä voi rakastaa.

Sota ja sotapropaganda on aina ollu mielen manipulointia. Ihmisten miehliin vaikuttamista. Sodissa ja sotien varjolla on sitte tehty paljon muutaki, sota on ussein ollu savuverho järjestelmien kääntteissä.

Viha, ärsyyntyminen ja pelko on merkki siittä, että meitä höntitettään tai höntitämä itte itteä. Pelko on tunne ja tunne vie helposti suorinta tietä kärsimysten helvettiin.

Pelko on tunne ja tuntteet on tärkeitä ja net voi hellästi kohata ja kesyttää, ettei net nujerra meitä.

Mie tiän, mistä puhun, olen peläny kuollakseni, aikusenaki pelotellu itteni melkein hengiltä, hättää kärsiväksi itku-mytty-mäkkyräksi sänkyni laijjalle. Omat ja lähheisten kohtalot, Afganistanin sota jo 1978 sai minut ihan hulluksi, siinä sielu särky ja mieli nujertu hädän ja pelon kans.

Kunnes kasvoin aikuseksi, muutin maailhmaan, jossa mullon mielenrauha tai joku semmonen, tulin toimivaksi ja vastuulliseksi aikuseksi. Ennää minun ei tartte jakkaa oikeaa eikä väärää, ei hyväksyä eikä hylätä, ei uskoa mithän, ellää vain.

Pelko kyllä tullee mulla helposti puseronki sisäle, oikeasthaan joka nurkan päästä ja takkaa, mutta tervehin sitä, kuuntelen hetken ja sanon, kiitos, voit mennä.

Minun pelot ja itteni nujertamiset on sen Tyrannin hommia. Tyranni on se paska ääni minussa, joka pillaa, mitätöi ja pelottellee minua ja tuhoaa minun elämää, jossen piä huolta ittestäni, ole valppaana itteni kans ja luovu Tyrannin seurasta pikimmiten ja tuota pikkaa.

Voimallista, ittetuntosta, ilosta ja rakastavvaa päivää tai semmostako sulle soppii tai sulle on mahollista.

– Hilkka Laronia

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa