Minun pyhhiinvaellus

Minun pyhhiinvaellus

Olikhanse nyt kolmas kesäkö vasta selvisin taas Helmi mummon haualle itkeen ja nauhraanki, ittekseni ja hyvillä mielin.

Son minun perinne, joku pyhä riitti, ko oon pikkusesta asti käyny sielä ainaki kerran vuessa. Ensin äitin isän hauala, sitte aikahnaan mummoki hauattiin sinne.

Ja nyttoli tyypit kaonu valtioitten rajalta, kävin etukätheen huoltoasemalta varmistamassa, etten jää taas jankkaan virkamiesten kans, autio oli tulli, ohi vaan.

Vuona 1813 on tuo kaunis, äärettömän huolella vaalittu pieni vanha erämaa-hautuummaa Ruottin Karesuvannossa perustettu ja ruottalaisten rakhauellinen, niinko hellä tyyli hoitaa ympäristoä on ihana.

Mummon mies, äitin isä on kans hauattu siihen sillonko net Karjalan evakkoina pääty kauas Laphiin ja se meni miihnaan, niin sillon ei vielä ollu Suomen puolela hautuummaata.

No sielon nytki jo kastelukannu ja vesisaavi täynä vetta oottamassa, jos joku tarttee. Ja net haravoi ja joka kesä ruottalaiset puleeraa kaiken, maalaa aijjat jne. sielä hautuummaala. Vesisaeaamu on havilinen kokea tuonki paikan pyhhyys ja sitte se pikkuhilkan ja mummon joku ihmeellinen, jonka oon käsittäny vasta vanhana, sitä mie nyt kiitän.

Mummo oli siis Karjalan evakkoja (ja minun äitiki tietenki, synt Viipurissa 1935), mutta siis oli venaläinen, mutta saanu Suomen kansalaisuuen ja mieki muistanko se vaihto ev.lut.kirkkoon ja sano, että vaihtaako haluaa olla suomalainen. Pelkäs venäläisiä, oli paljon kärsiny, sano enonsa kasvattaneen hänet, mutta 9v näkikö venäläiset tappo enonsa porthaile…

Mummo oli vahva ja päämäärätietonen(?) ja käyttäyty lähheisille ussein vaikeasti(?), mutta kova oli elämänsä.

Äiti ei peläny venäläisiä, silloli joku niinko rauha kaikkien kans, ilosa ja valosa ja kova ja vaativa oli hänenki elämä. Ja isä ja äiti ihmetteli, että saivat, siis äiti ja isä sai piettyä meät läpit henggissä, että Hilkka täyttää 5v, sitte noli päättäny, että hyvin meile käy. Kiitos siis.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa