Testamentin syrjästä

Testamentin syrjästä

Ei meän vanhojen tartte
itte tehä itteä näkymättömäksi,
ei tartte siivota kaikkea
pois meän omasta elämästä,
ettois siistit jälet,
ko met itte lähemä täältä pois.

Minua ei kiinosta tutkia,
miten korjaisin jälkeni,
ettei jälkheeni jäis mithän,
että katoaisin jäljettömhiin,
ko oon kuollu.

Enkä mie välitä mithään
merkkejä ittestä jättää,
jää, mitä jää
ja siivokhoon net,
jokka sen kattoo asiaksheen.

Eikä minun läpit oota perintöjä,
niilon omat elämänleikkinsä,
enkä miekhään haaveile,
että multa jäis niile jotaki.

Oon tässä Oskarin kans
pari päivää höpissy,
ko sillon loma,
niin se sano,
sie oot ämmi,
reipas vanha nainen, jee.

Niin mie haluanki olla,
oiken tavalinen tättähäärä
köpöttelemässä Hertan kans
tuola kaun laitaa.

Nojoo, en kehtaa nyt
testamenthiini tätä
enämpää syventyä,
ehkä tässä tuli
joku jutun syrjä,
josta voima jatkaa.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru http://laronia.com