Ihmetys

Ihmetys

Miten se joulu aina vaan tuntuu jotenki niin jännittävältä ja ihanalta.

Oikeastihan mullaki on ollu monenlaista joulua, itkua ja naurua ja nytkihän on vain tämä joulunalushetki, muutama päivä jouhluun, mutta syän juhlii ja iloittee nyt.

Aika on ihan turha juttu, jouluki on koko ajan, se vain virittyy kerran vuessa. Ei kait meän syän kesälä jaksa joulua ihastella, ei ainakhaan sillain koskettavasti.

Mutta nytton joulutoivotustenki aika, oi kuinka ilahun jokhaisesta jouluntoivotuksesta, ihana Sole toivotti just hyyää joulua ja äskön joku muuttokuorman kassaaja, mukavaa joulua, ko kulima ohi tuola alaovella.

Nämä joulutavarat, jokka taas ooma laittanu näkösälle tänne rakhaasseen ämmilä-herttahlaan, niin niitten tavaroitten tarinat on menny jo sekasin minun muistissa, mutta net tuntuu silti niin rakhauellisilta ja valosilta, net lämmittää minun syäntä ja mieltä.

Onse jännää, no tientenki läpit, vunukat ja heän muutki jouluviehraat on aivan huippuihaniako saama nähä toisia ja ittekki oon saanu joulukutsun. Elämälle kiitos kaikesta ja kaikista.

Aihe oli ihmetys, kuinka joulun lähestyminen ossaaki ilahuttaa mieltä aina vaan.

Niinko Herttarakhaanpuudelin jalkaki, yritin ensin itte ottaa tikkejä, mutta en saattanu. Hertta ois antanu ottaa, seiso hiljaa ja katto minua naahmaan, mutteiko ei. No, onneks on se elläinlääkäriasema, joka taas autto ja siisti haavako mikäki ja jalkaki jo välilä ottaa askelia. Voi syämmen onnea.

Rakastavia ja harmonisia ja sopusointusia joulunalusmietteitä, kiitosko ootta. t. hilkka ja herttakultainenpuudeli

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa

Uskontunnustus

Haluan kiittää ja ihan siis ylistää tätä aamupäivää, elämä on sitte makosaa. Tai ehkä näen väärin, saatan olla erehtyny ihan kaikessa, son täysin mahollista.

Siis minun kiitoksilla tai uskomisilla eijjoo mithän isompaa eikä ainakhaan ylleisempää merkitystä ja kaikki ehkä tietää sanomattaki, mitä mie uskon tai aattelen tai sillei ole heile mithän merkitystä. Niinko ei ookkaan, jos heilon tervettä aattelua, usseimmille on ihan sama, mitä mie uskon, aattelen tai tehen.

Mie uskon kiitollisuutheen ja ihmiselämän ihmeellisyytteen enämpikö mihinkhään muuhun, mutta oonhan mie kiinostunu ja kuulolla kyllä aika monesta asiasta.

Helposti luen sitä sun tätä vaikka terffeyestä, mutta moon hias uskohmaan itte asioita. Kiitän kyllä tievoista, mutten usseinkhaan ole valmis tekheen mithän sen suuntasiakkaan. Onneksi että tiä, kuinka hias.

Ja uskonhan mie ihmiskunnan suuhreen syähmeen ja siihen tapahtumien kulun jumalallisseen viishautteen, jota sanon ussein Jumalaksi.

Jumalan siunausta teile kaikile kavereille ja teilekki, jokkettä ole minun kuplassa, uskoma itheen ja omhaan jumahlaan. Emmä pelkää emmäkä vahtaa toisen oikeaako, tutkima itte ommaa tottuutta ja elämä ittekukaki siinä omassa tottuuessa. Vai sillainhan met tehemäki.

Tehemä niinko itte parhhaaksi näemä, sillain tästä hyä tullee.

Elämä on hyyää ja luottamuksellista kärsivällisyysharjotusta ja met olema vain ihmisiä, jee ja rakhaat ihmiset, hyä päivä tulossa.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa