Ammoiset kansalaisten kauhut – viinakaupan myyjä ja katsastusmies

Viinakaupassa ja autokatsastuksessa käynti herättivät pelonsekaisia tunteita.

Viinakaupassa seistiin tiskin äärellä hartaana kuin kirkossa, ja potun nimeämisen  jälkeen juovuksissa suutaan ei saanut avata enempää missään tapauksessa. Kävin uimahallissa, ja sen jälkeen menin viinakauppaan. Myyjä julisti, että teille ei myydä mitään. Silmät punoittivat uimisesta ja saunomisesta. En ollut juonut viinaa kuukausiin. Piti kauan tepastella pihalla, kunnes yksi setä suostui hakemaan minulle potun.

Katsastusmiehillä oli tapana hakata piikillä auton alustaa, että jostain piikki meni läpi ja saattoi hylätä. Kerran katsastusmies nykäisi virta-avaimen irti auton käydessä. Sanoi, että hylätty ja virtalukon vaihto. Suutari jyrsi myös avaimia, ja sanoin hänelle latta-avaimestani, että tuollaisen avainkopio, mutta puoli milliä leveämpi. Auto meni uusintakatsastuksessa läpi. Avainkopio oli huimasti halvempi, kuin virtalukko.

Myöhemmin tulivat päästömittaukset. Ne hoidin vanhoissa autorieskoissani teippamalla ilmansuodattimessa puolet ilmanottoaukosta umpeen. Vähemmän ilmaa, vähemmän päästöjä. Katsastuksen jälkeen teipit luonnollisesti pois.