Eläinrakkautta

Kaverin kanssa tuli ammoin käytyä hänen tuttunsa luona kylässä. Yli 90-vuotias mamma asui yksin isossa vanhassa talossa järven rannalla.

Olen tupakoitsija, mutta silmät alkoivat vuotamaan solkenaan, sillä talossa kissan virtsan lemu oli pistävän läpitunkeva.

Vitivalkoisia pienikokoisia kissoja kuljeskeli aivan kaikkialla. Arvelen niitä olleen ainakin 50 ellei enemmän. Osa ilmiselvästi sokeita, koska törmäilivät seiniin.

Vieraanvarainen mamma pisti kahvipöydän koreaksi. Komeat kynttilänjalat pöytään ja väliin täytekakku.

Talossa asui myös Suomen pystykorva sulassa sovussa kissojen kanssa.

Mamma poikkesi keittiöön, koira ponkaisi heti pöydälle ja alkoi pistelemään kakkua naamaansa.

Tullessaan takaisin mamma hätisti koiran pois pöydältä, kaatoi kahvit ja leikkasi samaa koiran järsimää täytekakkua meille vieraille.

Tulin aukaisseeksi suuni, että eikö noita kissoja ole liikaa? Joukkoa voisi harventaa, ja loput voisi steriloida. Minä ja suuri suuni.

Mamma ylen tuohtui, että ne kaikki ovat luojan luomia, ja niihin ei kosketa.

Liika on kuitenkin liikaa.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu