Kohtalo voi olla karu
Lapsuudentuttu oli aikuistuttuaan veturinkuljettaja, aviossa ja kaksi lasta.
Oli lukuisia luvattomia töistä poissaoloja, seurasi puhutteluja ja varoituksia. Lopuksi erotettiin VR:ltä. Vaimo otti avioeron, ja vei lapset.
Sairaus vei häneltä täysin jalkojen liikuntakyvyn, ja sitoi hänet rullatuoliin. Muutti kotitaloonsa, jossa asui nuorempi pitkäaikaistyötön veli.
Molemmille maistui viina aina kun rahaa oli. Veli kuoli yllättäen verensyöksyyn.
Paikallislehdessä oli uutinen talon tulipalosta. Talosta jäi vain suuri hiiltynyt röykkiö.
Tuo lapsuudentuttu paloi kuoliaaksi talon mukana.
Minulla oli myös eräs tuttu joka oli VR:llä työssä. Kaljatuoppien ääressä kerran turistiin suolan käytön määristä, että kuinka paljon suolaa tulee käytetyksi omalla arviollaan määrittäen. Minä tiesin kohtalaisen tarkasti, että käytän itse lisättyä suolaa n. 0.8 g per vuorokausi. Tuttavani taas kertoi, että hänellä kuluu tuollaiset 3kg itse lisättyä suolaa vuodessa. Joo tuttavani kuoli heti ensimmäisenä vuotenaan ollessaan eläkkeellä aivoinfarktiin. Tällainen tarina tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Suolaa ei tarvitsisi lisätä mihinkään ruokaan.
Sitä tulee elimistöön muutoinkin.
Olen sitä itsekin hölvännyt sörsseleihini ylenmäärin, mutta pyrin eroon tavasta.
Ilmoita asiaton viesti
Minä punnitsen ja laitan 100g suolaa suolapurkkiin merkiten päivämäärän ylös ja sitten kun suola loppuu, on helppo laskea oman itselisätyn suolan määrä per vuorokausi.
Se on totta että suolan saantia on mahdoton välttää jos käyttää valmisruokia. Tosin raaka-aineissakin nykyisin on suolaa.
Ilmoita asiaton viesti
Satuinpa lukemaan. Sulla on hyvä tyyli. Et jaarittele turhia. Tässä jutussa oli ytyä. Tähän ei kannata lisätä yhtään riviä.
Tällaisia tarinoita laitat pinoon niin syntyy kirja, joka päihittää Istvàn Örkènyn Minuttinovellit.
Ilmoita asiaton viesti