Kuoleman rajakokemuksesta
Useat viime tingassa kuolemalta pelastetut kertovat samantyyppisen tarinan riippumatta maasta ja kulttuurista.
Edessä on hyvin kirkas valo, jonka kokee autuaaksi ja jota kohti haluaakin mennä.
Tiedemiehet arvelevat tämän johtuvan aivojen hapen puutteesta.
Kuoleman porteilla käyneet eivät enää kammoksu kuolemaa ollenkaan. Päinvastoin.
Tuttava kävi sairaalassa katsomassa vakavasti sairasta isäänsä. Isä näytti sormella, ja kysyi mikä on tuo kirkas valo? Poika ei nähnyt mitään valoa.
Paluumatkalla sairaalasta soitettiin, että isä on kuollut.
Entäs se ”elämä vilisi filminauhana silmissäni”? Vähintäänkin se pitää päivittää niin, että ”filminauha” korvataan ”digivideolla”.
Eräs vakavasta sydänkohtauksesta selvinnyt mies sanoi, että ”en tiennyt mistään mitään”. Hän vain tajusi virkoavansa sairaalassa tajuttomuudesta, johon ei ollut ymmärtänyt vaipuvansa. Äkkikuolemaa ei siis huomaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö ihmisen henki häivykin henkimaailmaan? Herkät spiritualistiset ihmiset voivat kuulema kontaktoida tuota maailmaa ja saada jopa informaatiota.
Mene ja tiedä mikä on totuus.
Ilmoita asiaton viesti