Lintumuisteloita

Lapsena maaseudulla oli oli tekemisen pulaa, ja niinpä tuli paljon liikuttua metsissä ja pelloilla ja kiinnostuin linnuista. Kirjoista opiskelin lintujen tunnistamista.

Lähellä kotitaloa oli metsäsaareke, jossa kesäisin asusteli hevonen. Sekametsäryteikkö, jossa pesi todella paljon pikkulintuja. Poliiseina toimivat räkättirastaat, jotka ulostepommituksillaan pitivät pesiä rosvoavat varislinnut kaukana. Kaveri ratsasti tuolla hevosella ryteikössä, mutta se oli räkättirastaille liikaa kun sai niiltä löysät suoraan silmään. Aikoinaan armeijassa Santahaminassa näin variksen, joka oli eksynyt räkättirastaiden alueelle, ja oli saanut sellaisen käsittelyn ettei pystynyt täysin märkänä lentämään.

Aikaisin aamulla tuolta metsäsaarekkeelta kauas kuuluva pikkulintujen moniääninen konsertti oli mahtava, ja siitä ihmiset todella pitivät. Nykyisin paikka on ollut kuolemanhiljainen jo kymmeniä vuosia. Syyksi arvelen tehomaanviljelyn ja myrkkyjen käytön.

Toisessa tiheässä ryteikössä törmäsin harakan pesään. Lintuun nähden todella suuri katolla varustettu pesä, joka oli matalalla, ehkä vain metrin korkeudella. Poikasethan siellä oli, ja yksi piti kiikuttaa kotiin. Pieni kun sulatkin olivat vielä osittain tupessa. Isäukko verkotti suurehkon laatikon, johon tein trasselista pesän ettei yöllä kylmety kun vatsapuolikin oli vielä osittain paljas. Alkoi kova onkimatojen kaivaminen, mutta isäukko ratkaisi huolto-ongelman kun neuvoi koiralle teurastamolta tuodut eväät, joista leikkelin Repeksi ristimälleni syötävää.

Repestä kasvoi todella kaunis epeli. Hauska lintu. Kesäkuumalla sai eteensä vadillisen vettä, ja loikkasi heti kylpyyn. Kylässä oli sukulaispariskunta pihakeinussa kahvittelemassa vanhempien kanssa. Kertoivat Repestä, ja ei tarvinnut kuin ojentaa käsi ja kutsua nimeltä, niin lehahti jostain käsivarrelle. Siitä loikkasi pöydälle valikoimaan antimia. Pullasiivunkin yritti repiä vieraan kädestä. Isäukko syytti sitä silmälasiensa varastamisesta, mikä saattoi olla mahdollista. Loppukesästä kuuli lähimetsästä muiden harakoiden metakan, ja silminnähden kiinnostui suunnattomasti. Parin päivän päästä se olikin lähtenyt omille teilleen omiensa joukkoon. Seuraavan kesänä samassa metsässä oli taas harakoiden meteli, ja minä sinne. Istuin suuren kuusen juurelle ja sain päähäni kutsua nimeltä Repeä. Ihme ja kumma, metsästä lensi harakka samaan puuhun, ja alkoi pomppia oksa oksalta alemmas. Tuli ehkä vain noin parin metrin päähän kurkistamaan kirkkailla silmillään. Villi harakka ei tule niin lähelle, joten oli päivänselvää, että Repe kävi tervehtimässä.

Nykyään en hyväksy luonnon eläimien elätiksi ottamista, vaan parempi antaa olla niiden rauhassa.

Erään kerran näin suuressa kuusessa pesän, jonka arvelin kyyhkyn tekemäksi. Sinne. Koin elämäni yllätyksen kun sain nostettua pääni pesän tasolle. Edessäni ehkä vain 30-40 sentin päässä kasvoista istui sarvipöllö, joka ei hievahtanutkaan, vaan nosti päälaen sarvitöyhtöt pystyyn. Tuijottelimme toisiamme silmästä silmästä silmään. Vaisto sanoi, että häivy tai käy huonosti, joten hilasin itseni alas. Myöhemmin saman puun alle ilmestyi munankuorien kappaleita, ja loppukesästä iltahämyssä kuului poikueen piipitys. Maaginen silmästä silmään tuijottelu ei unohdu koskaan.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu