Löyhkäävä Venetsia
Blogi perustuu siellä käyneiden tuttavien puhumisiin, sillä itse en ole siellä käynyt.
Souteluretken hajumaailma kanavissa gondolieerin kyydissä kuulemma muistuttaa oleskelua ulkohuussin alla tai kaatopaikalla.
Ikivanhassa kaupungissa ei ole keskusviemäröintiä, joten talojen kaikki jätevedet menevät suoraan kanaviin.
Ei vaikuta romanttiselta häämatkakohteelta.
Kahden vierailukerran (1985, 2003) perusteella hajun kyllä huomasi, mutta siihen tottui hyvin nopeasti, eikä se häirinnyt kaupunkikokemusta. En ole matkustanut gondolilla, joten ”lähituntumaa” kanaalien veteen en saanut.
Etelä-Italian kaupunkien siivottomuus surettaa ja suututtaa toden teolla. Tuhansittain muovipulloja heiteltyinä pientareille, tyhjille tonteille ja katuojiin: seuraava rankkasade huuhtoo ne Välimereen.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin elokuussa 1989. En huomannut hajuhaittoja. Matkustin gondolilla. Oli upea reissu ja ikimuistoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Mahtoi olla nuhaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kerran olen siellä käynyt yli 50 vuotta sitten. Jos nyt oikein muistan, niin kaupunkiin mentiin ja poistuttiin vesibussilla ja gondolillakin kierreltiin, joten en muista missä vaiheessa näin kanaalissa sen hyvin pullean kissan, josta vain noin kymmenysosa oli veden alla. Halkaisija sillä pallolla oli suunnilleen kissan pituus eli noin 40 cm, josta saadaan tilavuudeksi 33,5 dm³ tai litraa. Laiha kissa painaa 3 – 4 kg, joten uppoumaa on tosiaan ollut sen noin kymmenyksen verran.
Pramea ja rähjäinen samalla kertaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on hyvin romanttinen muisto Venetsiasta, kun olin vuonna 1979 työssä Italiassa. Eräänä viikonloppuna päädyin parin italialaisen kaverini kanssa sattumalta hengailemaan kolmen Veneto-alueelta Comoon lomaa viettämään tulleen tytön kanssa ja yksi heistä ”iski” minut. Vietimme viikon verran yhdessä aikaa hänen loman viettonsa aikana ja sitten hän lähti takaisin kotipuoleen.
Sain häneltä puhelinsoiton (lankapuhelimella työpaikalleni) ja hän kysyi jos olisin voinut tulla viettämään viikonloppua Venetsiaan. Sovimme tapaamisesta lauantaiaamupäivällä Venetsian rautatieaseman lähellä olevilla portailla, joista oli näkymä yli koko Venetsian ja Piazza San Marcon.
Löysin ne portaat ja olin siellä odottamassa muutaman tunnin junamatkan jälkeen, mutta häntä ei näkynyt eikä kuulunut. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä eikä niin muodoin mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä moisessa tilanteessa.
Ehkä miltei parin tunnin odottelun jälkeen päätin poistua katsomaan kaupunkia omin päin. Laskeuduin Piazza San Marcolle ja kävelin siitä lähtevän kanaalin päätyyn, jossa tilasin eräällä ulkokioskilla Cappuccinon, jota istahdin nauttimaan. Katselin kanaalissa lipuvia gondoleja ja laulavia gondoljöörejä, kunnes yhtäkkiä tunsin käden olkapäälläni. HÄN oli saapunut sittenkin ja satojen ihmisten joukosta sattui löytämään minut kaukaa sovitusta tapaamispaikasta. Syynä viivästykseen oli, että juna oli ollut niin paljon myöhässä jonkun huoltovian vuoksi.
Arvata saattaa, että sen jälkeen tuli gondoliajeluakin harrastettua.
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoinen stoori. ”Suhmuran Santraa” on moni mies joutunut turhaan odottelemaan, mutta ei Juha. Helsingistä Venetsiaan on pitkähkö deittimatka, pitempi kuin Suhmuraan, joten lie oikeus ja kohtuus että Klotho, kohtalon jumalatar päätti toisin.
Joskus minulle kävi nuorena poikana niin, että tyttö kyllä tuli treffeille mutta antoi pojan odotella tarkkaillen häntä piilosta ja varaten itselleen vielä mahdollisuuden päättää mitä tekisi, ”oliko se riittävän hyvän näköinen”.
Oletko varma että venetsiatar ei käyttänyt tuota strategiaa ja vain keksi junan myöhästymisen? Näinollen Klothon osuus sille että Venetsian kokoisessa kaupungissa löytää kadonneen partnerin, jäisi vähäisemmäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Lähdin siis Italian Comosta tuolle treffille – en Helsingistä.
Se kioski, jonka terassilla join cappuccinon oli noin kahdensadan metrin päässä aseman portaista, joten kyse ei ollut aivan mahdottomasta tilanteesta.
Ilmoita asiaton viesti