Matkalla Gruusiassa

Neuvostoliitosta itsenäistyttyään se valtio on nykyisin nimeltään Georgia. Konemyyjien kanssa sillä kertaa mentiin siis Kaukasiaan. Ensin käytiin Kutaisin pienkonetehtaalla, ja virallinen osuus oli siinä.

Sitten mentiin Stalinin synnyinkaupunkiin Goriin, jossa on suuri Stalinin museo. Siellä on hänen synnyinkotinsakin katoksen alla. Museossa on suuri kokoelma maalauksia, veistoksia ja kuvia hänestä. Jokaisessa salissa istui vartijamummo. Pulistiin kai liikaa, kun mummo tuli sanomaan, että täällä käyttäydytään hiljaa ja kunnioittavasti. Museossa on jopa Stalinin henkilökohtainen rautatievaunu.

Bussilla taas takaisin Tbilisiin. Vuoristotien varrella myytiin liki metrin korkuisia savipönttöjä, ja konemyyjät vieläpä ostivat niitä, ja kanniskelivat niitä mukanaan. Paluumatkalla Moskovassa lentoasemalla ohikulkijat heittelivät roskiaan näihin matkamuistoihin luullessaan niitä roskapöntöiksi, mikä aiheutti konemyyjissä tuohtumusta.

Tbilisissä käytiin syömässä gruusialaisen johdolla. Gruusialaiset eli georgialaiset ovat kuulemma sukulaiskansa baskien kanssa, mikä on aika käsittämätöntä etäisyydet huomioiden. Viiniä oli tietysti enemmän kuin tarpeeksi, ja sitä piti juoda sarvista, eli aina piti kipata pohjanmaan kautta että sarven sai laskettua pöydälle. Kysyi pomoltani, että mistä hän on kotoisin. Hän kertoi olevansa armenialainen. Guusialainen intoutui, että nyt otamme Kaukasian kansojen ystävyyden kunniaksi. Särähti korvaan, että mille ystävyydelle, kun Kaukasiassa on sodittu ikiaikaisesti, ja verikosto elää.

Nagorno Karabahissa kytee aina sota, kun Stalinin aikana armenialaisten asuttama vuoristoalue jätettiin Azerbaidshanin sisälle osaksi Armeniaa. Venäjän ja Georgian välit ovat nykyään ongelmalliset, sillä Venäjä sotilasvoimin avusti Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa irtautumaan Georgiasta Venäjän leiriin. Näiden pikkuruisien ”valtioiden” itsenäisyys on hyvin kyseenalainen. Oma lukunsa on Venäjän käymä verinen Tsetshenian sota. Lännestäkään ei juuri vastalauseita kuulunut, kun Venäjän armeija päästi päiviltä Tsetshenian islamistit. Ja ohessa paljon muita.

Tbilisin vieressä on ehkä puolikilometrinen vuori, jonka huipulle kuljettiin ketjuvetoisissa kiskovaunuissa. Istuimet kuin puistonpenkkejä selkä menosuuntaan ilman turvavöitä. Eräs nousi seisomaan, ja meinasi kaatua alimpien niskaan, ja siitä edelleen alas kaupunkiin asti. Kuvissa siellä näkyy nykyisin olevan moderni köysirata umpivaunuineen.

Lukuisat savipöntöt ja me pöntöt lähdimme takaisin Suomeen.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu