Matkalla Orskissa

Orsk on etelä-Venäjällä Orenburgin alueella lähellä Kazakhstanin rajaa. Siellä oli neuvostoaikaan suuri maatalouskippiperävaunuja valmistava tehdas. Saattaa olla edelleenkin toiminnassa. Tehtaan laajaa mallistoa myytiin Suomessa parhaimmillaan 300-400 kappaletta vuodessa. Suuret telipyörät. Todella laadukkaat hitsaussaumat pistivät silmään, ja hydrauliikkakin oli laadukas.

Menomatkasta jäi mieleen kaksimoottorinen Antonov, joka näköhavaintojeni mukaan ikään kuin räpytteli siipiään.

Orsk sijaitsee Ural-joella, jonka yli menevän sillan keskellä on suuri kaksiosainen tienviitta, joka osoittaa yhteen suuntaan Eurooppa ja toiseen Aasia.

Tehtaan kiertokäynnin jälkeen isännät ehdottivat, että mennään naapuritehtaalle. Siellä oli vieläkin suurempi tehdas. Saavuttiin suureen halliin, jonka keskellä seisoi suuri kahdeksanpyöräinen strategisien ohjuksien kuljetus- ja laukaisuauto. Niitä nähtiin neuvostoaikaan Punaisen torin paraateissa. Saatiin kuulla varsin laaja esitelmä siitä, miten Reaganin kanssa solmitun aseriisuntasopimuksen nojalla tehtaan tuotanto lakkautettiin.

Pisti miettimään, miksi meille tavallisille ukoille moinen esitelmä? Ajattelivat ehkä meidän raportoivan käynnistä amerikkalaisille.

Venäläisille banja on aivan yhtä suuri välttämättömyys kuin suomalaisille sauna. En oikeastaan näe eroa banjan ja saunan välillä. Niinpä sitten saunottiin, syötiin ja kitattiin konjakkia. Lahjaksi antoivat jokaiselle suuren valkoisen hartiahuivin, mikä meistä ukoista tuntui oudolta. Paikallisilla emännillä on tapana käsin virkata huiveja. Isäntä otti sormestaan sormuksen, jonka läpi veti huivin, ja se heti avautui entisiin mittoihin.

Kaikin puolin mukava käynti.