Röyhkeät ranskalaiset

Nuorena sällinä lähdettiin kaverin kanssa Interrail-matkalle junalla Eurooppaan.

Matkasuunnitelmana oli, että kunhan nyt johonkin mennään.

Ranskan Nizzassa mentiin välimeren rannalle auringonottoon. Ranta oli jollain oikeudella jaettu aidoilla maksullisiin lohkoihin. Päädyttiin kaikkein halvimpaan kivikkoon.

Kivikossa piti maata koko päivä. Minä vaaleampana paloin täysin, ja tummempi kaveri ei ollenkaan. Alkoi hillitön kylmä horkka, ja iho oli kuin tulessa.

Vaikutti siltä, että juuri kukaan Ranskassa ei osaa englantia, tai ei halua ymmärtää.

Frangit oli lopussa, ja piti päästä pankkiin. Otettiin taksi. Vanha paksun juopon näköinen kuski huusi ja melusi jotain. Pysäytti keskelle risteystä meluamaan jotain santarmille. Selitin nuorelle santarmille englanniksi ja näytin satasta. Hän ihme ja kumma ymmärsi, ja käskytti kuskia mihin mennä. Pankin edessä paksu ukko nappasi kädestäni satasen, ja meni itse pankkiin.

Palasi, antoi muutaman frangin, ja lähti renkaat savuten karkuun. Muutaman korttelin matka maksoi noin sata markkaa.

Rautatieasemalla santarmi kiinnostui minusta kun olin punainen kuin hillonuija. Ainoa sana jonka ymmärsin puheestaan oli passi. Tarkasti passin, ja pujoi nyrkkiään kasvojeni edessä, huusi ja räyhäsi jotain käsittämätöntä.

Juna ylitti rajan Espanjaan, ja se oli kuin saapuminen ystävälliseen toiseen maailmaan. Vaunuosastoon tuli nuorta väkeä, kitara esiin, alkoi soitto ja laulu ja viinipullo lähti kiertämään kädestä käteen ja minullekin.

Ranskalaisista jäi pysyvä muisto kiukuttelevina ja räyhäävinä, epärehellisinä ihmisinä.

Ranskalaiset saavat kernaasti mässäillä sammakon koivilla, mutta ilman minua.

hrautomaki
Sitoutumaton Kouvola

Idänkaupan parissa toiminut nykyinen eläkeukko

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu