Mitä ihmeen lintuja ovatkaan arvot
Pertti Salminen pohti näillä palstoilla arvoja ja niistä herkästi syntyviä synkeitä lumipalloefektejä ynnä muita sellaisia. Auttamisten oikeutuksissa ja velvollisuuksissa muodostuu suorastaan aina arvokysymyksiä. Tällöin käsite arvo on tärkeä määriteltävä – joka ei ole yksinkertaista. Tämä määrittely tapahtuu sitä kautta, kun tiedetään arvojen jäsentyvän seuraaviin pääluokkiin ja seuraavin esimerkein:
– Arvokkaaksi koettavat: Luottamus, ystävyys, kunnioitus, läheisyys, omakulttuurisuus, sopusointuisuus tai vaikkapa rakkaus.
– Arvostettavat: Tavaroiden, taitojen, oppineisuuden, kunniamerkkien, terveyden, tieteiden ja taiteiden arvostus.
– Ihanteena pidettävät: Rehellisyyden ihanne, nöyryyden ihanne, ahkeruuden ihanne, tasa-arvoisuuden ihanne, elämän kunnioittamisen ihanne, hyödyn maksimointi ja tehokkuuden ihanne.
– Varsinaiset arvot: Kauneus, puhtaus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, pyhyys, moraalinen hyvä, kärsimyksen lievittyminen, tasapuolisuus tai vaikka arvojen selkeys.
Se mutkikkuus tulee siitä, kun joudutaan väkisinkin kokemaan, että varsinaisiin arvoihin päästään vain arvokkaaksi koettavan, arvostettavan ja ihanteena pidettävän kautta.
Ketäpä kiinnostaa!
”Mikään elämässä ei ole niin tärkeää, kuin puutarhan hoito.
Eikä sekään ole kovin tärkeää”
(Kiinalainen sanonta)
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittaja mielestäni on oikeassa: useimmat arkisetkin asiat ihmisen elämässä perustuvat arvoihin, joita tunnustetaan yhteiskunnassa ja jotka yksilö tunnustaa. Arvot ovat ihmisen henkisiä voimavaroja. Joten komppaan hieman arvokysymyksen äärellä. Kirjoittaja mainitsee arvojen joukkoon, sen ilmeisesti alimpaan ja siten välttämättömään ryhmään ”sopusointuisuus tai vaikkapa rakkaus”. Väitän tämän olevan miehinen näkökulma. Väitteeni perusta tulee ikään kuin lasten piirustusten ja värikirjojen tasolta: miehen väri on sininen, joka on elämän väri – naisen väri on punainen, joka on rakkauden väri.
Ilmoita asiaton viesti