Yhden anatomisen hankkeen alaskirjaus

Kaikki terveysvaikutteiset palvelut eivät ole hoitoja eikä niistä hoitoja tule. Tämän luulisi olevan ilmeistä mutta ei nyt nähtävästi ole Puheenvuoron asiallisissa keskusteluissa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan yhden anatomian alaan kuuluneen ammatillisen hankkeen lähtökohtia ja lähteitä. Ammatillisesti hanke ei toteutunut – ensin se ei toteutunut; sitten tuli korona ja sulki toimialan liian pitkäksi aikaa. Tärkeiden yhteyksien katkeaminen vei motivaation ja tuen. Ammattia ja asiakkaita ei ole. 65 vuotta täytettyäni olen virallisella vanhuus- ja työeläkkeellä. Siltikin, tai sitä suuremmalla syyllä, olisi aihetta palata säännölliseen harjoitteluun.

Suoritin vuonna 2018 60 vuoden iässä Suomessa auktorisoidun Personal Trainer -koulutuksen. Alan EU-rekisterin todistuksessa lukee: ”The following person has met the criteria and standards of EuropeActive and has been admitted to the European register [me] With the status of Personal Trainer EQF Level 4” (on ehkä täyttänyt kriteerit rimaa hipoen ja maksimaalisen epätasaisella suorituksella, mutta se ei näy näissä todistuksessa vaan kirjallisissa arvioissa, kirjoittajan tallessa). EREPS on The European Register of Exercise Professsionals. Saksalaisissa ammattipätevyyksien taulukoissa tätä koulutusta vastaa Fitness TrainerIn A-Lizenz, joka nettilähteiden mukaan, muistinvaraisesti ja vapaasti suomennettuna antoi laajan pätevyyden harjoitusohjelmien suunnitteluun vaativiinkin kuntoutuksen tarpeisiin sekä oikeuden oman harjoitusfilosofian muodostamiseen. Noin ainakin luin ja luulin.

Tämä koulutusprojekti ja siihen ryhtyminen oli lähtöisin Saksasta viime vuosikymmenen puolivälistä, yhdestä kylästä ja sen hämäristä nurkista joita me rakastamme – ilmaus Simone Buchholzin dekkarista. Läheinen ihminen kutsui ja ohjasi kirjoittajan tapahtuma-alalta liikunta-alalle suureen premium-liikuntakeskukseen, jossa henkilökunnan urheilullinen taso oli korkea ja jossa näitä koulutuksia arvostettiin. Seinällä oli kehystettynä erään ohjaajan lisenssitodistus, ja laitteissa luki että kääntykää koulutetun henkilökunnan puoleen jos olette epävarma. Myöhemmin saksalaiset papat kääntyivät kirjoittajan puoleen, kun en ilmeisesti vaikuta kohderyhmään kuuluvalta varsinaisesti maksavalta asiakkaalta. Aikaisemmin ei ollut tullut mieleenkään ryhtyä tähän koulutukseen, jonka olemassaolosta en ollut edes selvillä. Suurella työmäärällä laajan ja korkeatasoisen koulutuksen yksilöllinen vaikuttavuus oli suuri. Niistä alkuperäisistä tapahtuma-alan taustoista oli aikanaan jokin video sekä poikkeuksellisesti taidevalokuvia valokuvasivuston Erotic Art -osastossa (ei aikuisviihde, ei enää saatavilla). Noita en ole laittanut tai linkittänyt mihinkään.

Suomessa liitin koulutusprojektin tuolloiseen Sipilän hallituksen sote-uudistukseen, jonka yhteydessä kaavailtiin että jatkossa palveluseteleitä tai henkilökohtaista budjettia voisi käyttää myös Personal Trainer -palveluiden hankintaan. Tuolloin ammattipätevyyttä osoittava kotimainen APT-rekisteri (Auktorisoitu Personal Trainer) nousee arvossa. Kuka tahansa vanha voimanostaja voi väittää olevansa ”Personal Trainer”, kun ammattinimikettä ei ole suojattu. Auktorisoidun koulutusohjelman hyväksyttävästi suorittanut on sen sijaan ”oikeutettu käyttämään omassa toiminnassaan [instituutin lyhenne] Personal Trainer (ylä-ärrä) tunnusta” (lisenssitodistus 1. lokakuuta 2018). Yleisesti ottaen on hyvä, että Sipilän hallituksen sote-uudistus kapitaatiomalleineen ei toteutunut, mutta sitten en voinut edetä ja argumentoida tuolta pohjalta.

Kirjoittajalla oli muutamien vuosien mittainen, joskin rikkonainen ja vaihtelevasti sujunut työkokemus luokkamuotoisesta erityisopetuksesta, jota ei enää entisessä laajuudessa ole olemassa. Olin suorittanut muutamia vuosia aikaisemmin, vuonna 2013 Avoimessa yliopistossa kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkintovaatimusten mukaisesti Erityispedagogiikan perusopintokokonaisuuden, 25 op, arvosanalla 5/5. En todellisuudessa jaa tuon akateemisen koulutuksen sisältöjä, kuten inkluusio-ideologiaa saati behavioristista ”autismikuntoutusta” (ABA), joka on meidän tiedekulmalla täysin torjuttu lahko ja kuuluu omassa scifi- ja kauhukirjallisuudessa kauhujen aiheuttajiin (Ada Hoffmann, The Outside 2018). Ulospäin ja papereiden pohjalta tämä kuitenkin voi näyttää johdonmukaiselta.

Ammatillinen tarkoitus oli tuottaa neurodiversiteettiparadigman sisältä kirjaimellisesti henkilökohtaista kunto- ja liikuntavalmennusta 18 vuotta täyttäneille ei-neurotyypillisille ja autismin kirjon ihmisille, joilta yhteiskunnan tarjoama liikunta on mennyt ehkä ohi ja joille säännöllisestä lihas- ja kestävyyskuntoharjoittelusta olisi poikkeuksellisen paljon hyötyä – täsmällisesti näin. Kirjoittaja oli alalla new-comer mutta periaatteiltaan old-school: Ei mitään nettivalmennuksia, ei niin että kopioidaan sama harjoitusohjelma kaikille, ei ryhmäliikuntaa jossa kaikkien pitäisi tehdä samat liikkeet ja jossa ohjaaja mahdollisesti pomppii vieressä ja hokee että eikö olekin hauskaa, kyllä sinulla on nyt hauskaa. Autismin kirjon ihmisillä voi olla hämmästyttävän hauskaa keskenään mutta ei yleensä silloin kun joku ulkopuolinen tulee sitä ylhäältä käsin määrittelemään.

Oman ammatillisen projektin yksi taustateoria oli uudempi näkemys nimeltään Double Empathy Problem tai ”myötätuntokuilu”, jonka mukaan neurokirjon ihmiset ovat keskenään ihan (?) yhtä hyvin vuorovaikutuksessa kuin neurotyypilliset keskenään ja voivat kokea suurta keskinäistä myötämielisyyttä, ja kommunikaation ongelmat syntyvät neuroerityisten ja neurotyypillisten, tai allististen, välillä. Näkemyksen soveltuvuuteen oli olemassa perusteita sekä omassa aikaisemmassa työkokemuksessa että muutoin todetusti.

Kesken jääneessä kirjallisessa työssä perusteosiossa lähteenä oli vuonna 2018 julkaistu, eli koulutukseen aikaan uunituore, lääketieteellinen tutkimus, jonka mukaan autismin kirjon ihmisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sekä itsemurhakuolleisuus oli noin ja noin paljon korkeampi kuin neurotyypillisillä ja eliniänodote karmean paljon alhaisempi. Ajatus siis on, että näitä vakavia lääketieteellisiä ongelmia voidaan vähentää hyvin suunnitelluilla ja oikeassa järjestyksessä toteutetuilla harjoitussuunnitelmilla ja -ohjelmilla, vaikka PT ei ole terveydenhoidon ammattihenkilö. Tätä kirjoitettaessa Ylen verkkosivuilla julkaistiin artikkeli ”Miksi kukaan ei auta?”, jossa ”Karoliinisen instituutin tekemän tutkimuksen mukaan autismikirjon ihmisten riski kuolla itsemurhaan on kymmenkertainen muuhun väestöön verrattuna” (Yle 26.10.2023). Artikkeli käsittelee nuoren henkilön tilannetta ja lastensuojelua. Kuten todettua, kirjoittajan projektin ei ollut tarkoitus olla missään tekemisissä lasten tai lapsia koskevien järjestelmien kanssa.

Projektin sisällöllisenä lähteenä oli amerikkalaisen psykologin, autisminkirjon transihminen Nick Walkerin autoetnografinen väitöskirja TRANSFORMATIVE SOMATIC PRACTICES AND AUTISTIC POTENTIALS: AN AUTOETHNOGRAPHIC EXPLORATION (2019). Tämä nyt ainakin oli tuore ja liittyy asiaan. Walker tarkastelee autisminkirjon ihmisten liikunnallisuuden ja kehosuhteen erityispiirteitä kolmella ulottuvuudella. Walker kirjoittaa, että hänen tietääkseen kukaan muu ei ole vastaavaa tarkastelua esittänyt. Tuohon esitykseen ja ohjeistukseen tukeudun. Lisäisin siihen vielä tiedollisen puolen – Fitness-alalla on mahdollista edetä itsenäisellä tiedonhankinnalla ja informaation prosessoinnilla tiedollisesti syvälle vaikka ei tajuaisi joukkuelajeista mitään eikä olisi vähääkään kiinnostunut urheilulajeista saati kilpailemisesta. Ariel E Pliskin arvioi kirjallisuuskatsauksessaan ”Autism, Sexuality, and BDSM” tuon toisen fyysisen toiminta-alueen soveltuvuutta autismin kirjon ihmisille: ”BDSM learning paths fit the autistic tendency to go deep” (Pliskin 2022, 70). Taipumus on siis yleinen.

Australialainen kliininen psykologi Tony Attwood suosittelee autismin kirjon lasten melt-downin (tai shut-downin) ehkäisyyn konseptia nimeltään The Energy Accounting Activity for Autism. Malli on lähtöisin aikuisten autisminkirjon ihmisten omasta kokemuksesta: ”She [Maja] is also the co-creator of the energy accounting activity, which she developed with the help of Dr. Tony Attwood, a clinical psychologist. The activity is a way to help prevent a child with autism from becoming over-stressed and having a meltdown.” (Internet Jan 29, 2020, haettu 26.10.2023). Yksinkertainen malli lienee siirrettävissä takaisin aikuisille, joille energiavaroja lisäävät tai vähentävät asiat eivät ole välttämättä pelkkää piirtämistä tai laulamista.

Tuossa on muutamia lähteitä ja työkaluja. Treenikonseptin perusteosion ei ole tarkoituskaan olla tieteellinen tutkielma. Tärkeää on, että lähteet ovat tuoreita ja ajantasaisia eikä vuosikymmeniä vanhoja. Pitää valita niin kuin ammatillisesti pitäisi valita liikkeet ja välineet. Tässä mielessä suomalainen vallitseva näkemys kaikkien alojen asiantuntijoiden moniammatillisesta yhteistyöstä tuntuu (todellisuudelle) vieraalta. Vastakkaisia näkemyksiä ja koulukuntia edustavat eivät oikeasti tee yhteistyötä niiden näkemyserojen aloilla vaikka muuten voivat tulla toimeen keskenään ja noudattaa samoja liikenne- ym. sääntöjä. Suomalaiset ovat kaikessa tiedonhankinnassa hyvin järjestelmäkeskeisiä. Tässä kertomuksessa ja ketjussa taas koko ammatillinen projekti ja ryhtyminen kannaltani luultuakin haasteellisempaan koulutuksen oli lähtöisin baari- ja klubi-skeneltä fiilispohjaisesti ja rakkausperustaisesti. Jotkin sisällölliset lähteet (kuten yllä Nick Walker; tai Energy Accounting Activity for Autism) tulivat tietoon autismin kirjon oman scifi-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden kirjallisuussivuston keskusteluosaston kautta.

Sivustot tuottavat infoa tulevista teoksista ja tapahtumista.  Esimerkiksi Barcelonassa järjestetään 8.-12. marraskuuta kirjallisuustapahtuma Festival 42: Barcelona Fantastic Genre Festival (https://www.barcelona.cat/festival42/en). Pohjoisamerikkalaisen kirjallisuussivuston keskusteluosastolla ilmoitetaan, ”if you’re out in that area of the world, I’d love to see you” (Internet 20.10.2023 ∙ PAID). Tuon genren katsannossa olen ”in that area of the world”. Aikaisempina vuosikymmeninä en ole kokenut, että Barcelona olisi erityisen kaukana; Tanger oli kauempana ja Tan-Tan Etelä-Saharan rajalla kaukana.