Mestari Astor lähti ja vei koko orkesterin
Mestari Astorin viimeinen kantaesitys oli Koko-teatterissa Hämeentiellä maanantaina. Orkesteri mestareineen ja muine henkilöstöineen matkaa Viroon, josta matka jatkuu muualle Eurooppaan.
Astor Piazzollan musiikki oli ja yhä on oleellinen osa esitystä. Vieressäni istunut tokaisi: ”Taisimme olla konsertissa ennemmin kuin teatterissa ”. Musiikkiteatterissa ainakin.
Minulle jäi soimaan useasti lausutut sanat: ”Kun mikään ei riitä”. Siinä on jotain niin tututtua. Jotain mikä ajaa jatkuvasti toimimaan ja aina on jotain tekemättä, jotain on tuntematta, koskettamatta, jotain joku toinen odottaa. Pitäisi olla parempi, nopeampi, osaavampi, erilainen, toisenlainen. Tuollaisia tuntemuksia tuntui olevan Mestari Astorillakin, Astor Piazollalla itselläänkin. Hän oli vain lapsi, kun perhe muutti Argentiinasta Amerikkaan, New Yorkiin, sen köyhälle, rähjäiselle ja väkivaltaiselle alueelle. Samalla alueella asui 1920-luvulla muitakin siirtolaisia, Italialaista lähteneitä perheitä myös. Cannelonit tuoksuivat ja Astorin äiti keitti isälle ja muillekin väkevää juotavaksi.
Maailmaa katsottiin pienen pojan, älykkään lapsen ihmettelyjen kautta koskettavasti eikä vain maailmaa vaan koko maailmankaikkeutta. Usein olen ajatellut aikuisia miehiä tarkkaillessani, että hekin ovat joskus olleet herkkiä, pieniä, uteliaita poikia ja sellaisen nyt näin näyttämöllä Timo Torikan hahmossa. Mestari Astor esityksestä jäikin sellainen kuva, että mestarilla oli voimakkaana sisimmässään aina tuo lapsi. Musiikki oli myös hellittämätön osa pään sisällä olevaa, kuhisevana kuin parvi mehiläisiä tai ampiaisia.
Piazollasta on sanottu, että hän on maailman eturivin tangosäveltäjä, joka halusi olla konserttimuusikko. Hän uudisti tangon ja kehitti ´tango nuevon`. Hänen tangossaan on mukana jazzin ja klassisen musiikin elementtejä.
Astor Piazolla Live at Montreal Jazz Festival https://www.youtube.com/watch?v=benTjI0goBw
Piazolla sävelsin ensimmäisen tangonsa hieman yli 10 -kesäisenä. Se oli La catinga. Hän sai perheen köyhyydestä huolimatta vuosikausia oppia maineikkailta soittajilta.
Myöhemmin mestari rikkoi rajoja, josta eivät muut muusikot pitäneet. Näinhän uudistajat aina tekevät. Mikä saa lopulta hyväksymään uudistukset? Ehkä se, että uusi tulee monen toiston jälkeen tutuksi, vieraus katoaa sen myötä ja hyväksymisen eteneminen tapahtuu askel askeleelta. Vanhassa on helppoa olla. Uudessa on aina vaatimuksia ja sopeutumisen tuskaa.
Timo Torikan väkevää tulkintaa argentiinalaisen Tango Nuevon mestarin Astor Piazzollan ajatuksista, elämästä ja tuotannosta säesti kvintetti. Olisinpa saanut mukaani edes pienen näytteen Kristina Kuusisto maailmanluokan bandonéonistin esityksestä. Kvintetissä on ulkomaillakin mainetta niittäneitä soittajia
decacordisti Mari Mäntylä on kymmenkielisen soittimensa taitaja. Eivätkä virolaiset klassisen musiikin mestarit, viulisti Miina Järvi (viulu), pianisti Mihkel Järvi, eikä kontrabasisti Tarmo Anttila mestareiden taidoissa kalpene. Oli ilo kuulla heitä.
Esityksen jälkeen juttelin ohjaaja Susse Lavosen kanssa ja sain kuulla esityksen siirtyvän ensin Viroon, sitten Ranskaan ja mahdollisia muitakin maita kulkee esittäjien ja muun porukan tie. Susse Lavonen lupasi minulle hyviä kuvia, mutta laitan mukaan nyt alkuun itse ottamani.
Astor Piazzolan mukaan on nimetty myös kansainvälinen lentokenttä : Astor Piazzolla International Airport Mar de Platassa Buenos Airesissa, Argentiinassa. Astor Piazzolla oli syntynyt italialaisille vanhemmille Mar de Platassa.
http://www.kokoteatteri.fi/tag/tarmo-anttila/
https://en.wikipedia.org/wiki/Astor_Piazzolla
http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?kappale=bando&culture=fi&ID=b2ac4e08-c533-42df-a138-c6e4d5cc99f4
https://www.youtube.com/watch?v=jVZuMgDJ-rc
Olipa ylekin kirjoittanut: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/22/bandoneon-…
Ilmoita asiaton viesti