Pukin pohdintaa

Uuden Suomen joulumuorin ja -pukin valinta on viatonta hupia ja viihdettä. Vaikka valitsijajoukko onkin rajallinen niin jollain tavalla tulos perustuu silti havaintoihin kyseisten kirjoittajien tavoista ja asialinjasta. Kun Seija-muori enemmän kommentoi niin minä teen vuorostani blogiavauksia, aivan kuten Ari huomautti. Molempia tarvitaan. Tässä pohdin hieman mitä olen oppinut matkan varrella. Osallistuminen US-blogistaniin on eräänlainen kestävyyslaji ja yritän tässä, itsekriittisestikin, kertoa miksi olen ollut mukana nyt kohta jo 10 vuotta.

Alkuperäinen syy oli oivallus, että tämän ”Niklaksen alustan” avulla pystyn dokumentoimaan omaa elättyä elämää samalla kun jaan mielestäni kiinnostavia kokemuksia yhtä hyvin lukijoille kuin omille lapsilleni. Tämä on, edelleen, Suomen paras foorumi ja (mikäli minusta on kiinni) pysyy sellaisena.

Listaan seuraavassa havaintoja sekä myös opittuja käytäntöjä, josta tuo itsehillintä lienee ehkä tärkein itse kullekin..

  • Suorat palautteet blogeista 

Kommenttiketjut ovat jokaisen blogin suolaa ja juuri niistä oppii eniten. Itse en harrasta bannausta enkä hirveästi kunnioita sen tempun käyttäjiä. Yhden ainoan kerran jouduin poistamaan kommentin kun kiihkeä kansalainen kielsi holokaustin olemassaoloa. Oman kommentoinnin suhteen pyrin pysymään erillään ”leirien syntymisestä”, mikä näyttää tapahtuvan hyvinkin helposti. Eräs helppo tapa on antaa suosituksia hieman ”yllättäville tahoille”. Kirjoitin siitä joskus näin: US-blogistanin suosittele-jengit. Tuollainen, itsestä täysin riippumaton "automaattinen lokerointi" on todellinen riesa ja rasite, etenkin puheenvuoron kommentoinnin puolella (”kun sinä kerran silloin kirjoitit näin, niin sinä kuulut siitä lähtien niihin tai siihen”). Hohhoijaa.

Paljon mukavampaa on suora ja yllättävä palaute naamasta naamaan. Kerronpa tässä hauskan kokemuksen noin kuukausi sitten. Kävin kirkonkylän ”siperian walinnassa” (entinen SiWa nyt K-kauppa) ja huomasin jo pihalla, että poliisiauto tuli perässä. Tein omat ostokseni ja edessä kassan jonossa nuorehko poliisi osti lounaseväänsä. Huomasin, että mies jäi odottamaan vaikka hänen asiansa oli jo selvä. Kun sain omat ostokseni kassiin ja olin menossa ulos hän kysyi: ”Terve, sinun nimesi on Ilmari, eikö?”. Hieman huolestuin jo, sen verran lainkuuliainen minäkin, mutta vastasin myönteisesti. Hän kertoi aina lukevansa minun blogejani ja erityisesti tykänneensä ”Miesten meri”-kirja-arvostelustani, jossa kehuin K.M.Walleniuksen mestariteosta vuodelta 1952. ”Olen samaa mieltä. Upea kirja! Mutta luepas myös hänen ”Vanhat kalajumalat”-kirjansa. Itse luin sen nuorempana ja muistan sen edelleen”. Kovasti kiitin vinkistä ja tilasin jo samana iltana nettiantikvariaatin kautta kirjan kotiin, hintaan yhdeksän euroa. Mahtava kirja! Loistava kynänkäyttäjä Wallenius kertoo kirjassaan kalamatkoistaan pohjoisen suurissa, koskemattomissa erämaissa (Naarmakaira). Tohtori Vilho Suomi kirjoitti vuonna 1951 Uudessa Suomessa näin: ”Näitä sivuja lukee kohotetuin, merkillisesti innostuvin ja lämpenevin mielin”. Tällaiset palautteet ovat parhaasta päästä ja panevat jatkamaan blogikirjoittelua.

  • En osallistu ilmasto- enkä maahanmuuttokommentointiin

Väliotsikko kertonee kaiken. Molemmat aihepiirit ovat pohjatonta suota…Myös minulla on selkeät mielipiteet näistä ajankohtaisasioista. Ilmastonmuutoksen osalta luotan tieteen vallitsevaan johtopäätökseen ja pidän ilmastonmuutosskeptikoita samanlaisina hihuleina kuin vaikkapa evoluution tai holokaustin kieltäjät. En vaan jaksa kommentoida päivästä toiseen, aivan kuten tuon maahanmuuton suhteen. Suurin osa Suomen (ja Hollannin) väestöstä on aiheellisesti huolissaan hallitsemattomasta maahanmuutosta. Noin 80 % väestöstä vastaa näin molemmissa maissa, olematta rasisti saatikka ksenofoobi. Hallinnassa oleva maahanmuutto sitä vastoin on helt OK. Itsekin tulin aikoinani alankomaalaisena mamuna Suomeen enkä kadu.

  • Kiltit ja rehelliset

Entinen vihreä, tohtori Eero Paloheimo kirjoitti syksyllä 2015 mainion blogin senhetkisestä hämmennyksestä. Han jakoi Suomen kansan kahteen: kiltit ja rehelliset. Kiltit ovat ilmeisesti ihan oikeasti sitä mieltä, että kaikille voidaan maksaa vaikkapa 800 euron kansalaispalkka tai 100 euron lisäeläke, samalla kun lähes rajaton maahanmuutto sallitaan tai paperittomia piilotellaan. Rehelliset vuorostaan tajuavat, ettei tämä onnistu pitkässä juoksussa, vaikka moni heistä tajuaa senkin, että työ- tai opiskeluperäinen maahanmuutto on pelkästään hyvä asia, kuten kiintiöpakolaisetkin. Mustavalkoinen keskustelu/haukunta on ollut hanurista ja ennen kaikkea hirveän tuskallista lukea. Puheenvuorossa riehuvan maahanmuuttokeskustelun osalta on vaikeata sanoa ketkä harrastavat pirullisempaa vihapuhetta: persun vastustajat vaiko persut..Itse olen visusti pysynyt moisen ulkopuolella, mutta annan monille asiaperussuomalaisille pisteet siitä, että he nostavat oikeita ongelmia päivänvaloon. Kokoomuksen ja sosialidemokraattien etukäteisilmoitus siitä, etteivät ryhdy hallitusneuvotteluihin perussuomalaisten kanssa on demokratian halventamista ja johtavat vain pitkiin hallitusmuodostuskriiseihin (vrt Belgia, Ruotsi, Hollanti, Saksa). 

  • Trollaus ja pottuilu (sekä omat ylilyöntini)

Olen jo kauan aktiivisesti kiinnostunut itänaapuristamme ja tahti kiihtyi kun venäjän kieli alkoi sujua. Olen myös mukana Suomi Venäjä Seuran kuvioissa, koska pidän tärkeänä, että kansalaistasolla pidetään yhteyttä, käydään kylässä ja yritetään edes ymmärtää toisiamme. Täältäpäin se onkin helppoa, koska itäraja on vain 20 minuutin ajomatkan takana. Ystävyystoiminnasta huolimatta olen epäilijöille aina sanonut, etten ole sinisilmäinen enkä ruskeakielinen. Tämä on hyvin tärkeä ominaisuus, juuri tässä kuviossa. Omat venäjäblogini kertovat niin plussaa kuin miinusta. Valitettavasti melko ankaraa trollausta tapahtuu usein, mutta lukijat varmasti sen hyvin tunnistavat.

Pottuilu netissä on sellainen tapa, josta pitää pysyä erossa. Olen kunniakkaan K.H.P.V.:n jäsen ja suuri oluen ystävä. Matkan varrella olen muutaman kerran joutunut huomaamaan, että pahimmat ylilyönnit olin tehnyt myöhäisiltoina antamalla, hiprakassa, varmat mielipiteeni jostain aivan joutavasta asiasta. Blogistanin ”viimeisimmät kommenttini” on siihen vaivaan musertavan mainio työkalu ja nuo (onneksi) harvojen kertojen rankat aamuhäpeät ovat toimineet, ainakin minulle, tehokkaina läksyinä..blogi aiheesta.

  • Moni hyvä kirjoittaja lähti pois (pukkeja ja muorejakin..)

Tämä on yksinkertainen fakta. Kun katselee Arin blogia, jossa hän luettelee entisiä pukkeja ja muoreja, niin ei voi muuta kuin pahoitella. Ilmeisesti yllä olevat vastakkainasetelmat ja turhan kiihkeä kommentointi aiheuttivat matkaväsymystä, en tiedä. Harmi, joka tapauksessa. Itse jatkan asialinjalla niin kauan kuin henki pihisee ja onneksi meitä on muitakin. Erityisesti tämä vapaavuoro on mukava keidas. Kiitos siitä kaikille, jotka sen samalla tavalla oivaltavat.

  • Omat kirjoitusvirheeni (erityisesti kaksoiskonsonantit)

”Oikea kieliasu” tulee aina olemaan ongelma minulle; osittain koska päässä on näitä kieliä muitakin, mutta myös siksi, että opin suomea vasta aikuisiässä, lennosta ja ilman minkälaista kielikurssia (1970-luvun alussa minulla oli aina pieni punainen (sana)kirja takataskussani). Erityisesti kaksoiskonsonantit ja yhdyssanat ovat loputon kompastuskivi, mutta lohduttavaa oli kuulla Itu-tädin samaa tuskaa tuon asian kanssa. Hän (Rauha-äidin sisko Taimi Parpola-Salonen) syntyi äidin tavoin "Jaapanissa", josta siirtyi USA:han ja muutti vasta nuorena naisena Suomeen 1920-luvulla. Tunnetut Parpolan superveljekset ovat hänen poikiaan. Pyrin kuitenkin mahdollisimman hyvään kirjoituskieleen ja antakaa niitä virheitä anteeksi, vaikka näin jouluna.

  • Aiheesta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Uusi Suomi”

Kansalaisjournalismia on monenlaista; joukossa aivan kelvollistakin. Usein huomaan, että joku asia on uutinen muualla, muttei (vielä) meillä. Kun aihe on tarpeeksi kiinnostavaa ja tärkeätä, olen sen julkaissut täällä Uudessa Suomessa, jonka jälkeen on hauska seurata miten siitä tulee vastuullinen uutinen Suomessakin. Usein siihen kuluu 4-5 päivää. Minulle etenkin vastuulliset hollantilais- ja saksalaislehdet toimivat lähteinä ja näin Uusi Suomi kertoi esimerkiksi ensimmäisenä NH90-koptereiden jatkuvista ongelmista. Noin viikko blogini jälkeen myös hesari huomasi ongelman. Viikko sitten maanantaina 26.12 kirjoitin EU:n sisäisestä hansaklubin olemassaolosta sekä Ranskan talousministeri LeMairen vihapurkauksesta sitä kohtaan, josta ei mainittu siihen mennessä suomalaisessa mediassa. Jo lauantaina 1.12 Ylen toimittaja Anna Karismo kirjoitti laajan artikkelin ”hansakerhosta”, jossa hän haastatteli Arto Satosta ja jossa LeMairen tuska tuli ilmi. Uutta Suomea todella luetaan. Hienoa! Voin kertoa, että eilen hansaklubin johtohahmo, Hollannin valtionvarainministeri Wopke Hoekstra, kertoi sikäläiselle medialle iloisesti, että hansaklubin painostus tuottaa tulosta. Ranska joutuu perääntymään omasta suunnitelmastaan (totaalieuro: yhteinen vastuu, yhteiset riskit >> yhteiset velat) ja se, jos mikä, on hyvä joululahja meille kaikille.

Kansalaisjournalismi, blogit ja US-blogistan ovat tarpeellinen lisä suomalaiseen keskustelukulttuuriin. Mukavaa joulua teille kaikille!

ilmari
Suomussalmi

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen 2011-2021. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu