Samettiset pellot

Jo pitkään Päivi-vaimoni toivomuksena oli päästä näkemään entisen kotimaani kukkivia peltoja ja tänä vuonna ryhdyimme tuumasta toimeen: neljän päivän pikamatka Alankomaihin. Halpalennot Tampereelta Riian kautta (airBaltic) maksoivat 220 euroa/henkilö ja perillä varattiin airbnb:n merenrantamökki kolmeksi päiviksi lapsuuteni maisemissa, Pohjanmeren rannalla (Beverwijk/Wijk aan Zee). Samalla järjestin sisarusteni kanssa pienen sukukokouksen, merenrantakävelyn ja äitimme haudankäynnin merkeissä. Mukavaa nähdä ja rupatella pitkästä aikaa (suomalaisäidistämme huolimatta olen meidän sakista ainut, joka älysi aikoinaan muuttaa Suomeen).

Koska olen ollut jo lähes 50 vuotta supisuomalainen, niin ”ulkomaanpellenä” suunnittelin nuo kukkaisvierailut alunperin täysin väärin. Tarkoituksemme oli mennä kuuluisaan Keukenhofiin ja samassa yhteydessä vuokrata polkupyörät vaikkapa Lissen kaupungin läheisyydestä, jolloin olisimme voineet ”rauhassa” ihailla nuo kukkivat tulppaanipellot (narsissit ja hyasintit ovat jo kukkineet loppuun huhtikuun loppuun mennessä, mutta tulppaaniloistoa on silloin parhaimmillaan). Yhteiseen ääneen saimme kuulla, ettei kukaan järkevä hollantilainen enää mene sinne, ”koska alue on täysin tukossa ja siellä teille tulisi lähes pakokauhua kiinalaisten, japanilaisten, saksalaisten, amerikkalaisten ja korealaisten tungossa”. Saimme hyvinkin arvokkaan neuvon, jonka jaen nyt niille suomalaisille, jotka vastaisuudessa suunnittelevat vastaavan matkan: ”menkää polkupyörällä sinne, minne kaikki hollantilaiset menevät eli Sint Maarten:in seutuun; juuri se on maailman suurin kukkaviljelmä keväisin ”: https://www.fluwel.com/land-van-fluwel

Niin otimme junan Beverwijk:istä Alkmaarin kautta pikkuiseen Schagen-kaupunkiin, josta tabletin avulla nopeasti löisimme polkupyörävuokraamon (7-vaihteisen fillarin vuokra: 8 euroa/vrk), jonka jälkeen silmä lepäsi ihanalla maaseudulla. Teimme 24 km:n edestakaisen matkan suoraan länteen (pyöräilytie Sint Maartenszee:heen), jonka tuloksena oheiset valokuvat. Olkaat hyvät!

Koska paluulentomme lähtisi valtavasta Schiphol-lentokentästä jo kello 10 aamulla päätimme yöpyä kohtuullisen lähellä, Aalsmeer-kaupungin ”de Jonge Heertjes”-hotellissa. Sukulaiset nimittäin ennustivat, että lentokenttä olisi aivan tukossa pääsiäislomien takia ja olivat siinä oikeassa. Illalla kun söimme hotellin ravintolassa pihvit, naapuripöydän pariskunta ihmetteli mistä ihmeen maasta ollaan kotoisin kun ”sinä kyllä tilasit pihvit sujuvalla hollannilla mutta sen jälkeen ryhdyit puhumaan aivan ufokieltä tuon vaimosi kanssa”. Tutustuttiin ja kävi ilmi, että André ja Wilma ovat paikallisia aalsmeeriläisiä, jotka saavat elantonsa maan kukkabisneksestä. André järjestää kukkaiskuljetusten logistiikkaa ja Suomikin on yhtenä kohdemaana. Kuulimme, että paikallisesti peräti 20 000 ihmistä työskentelevät kukka-alalla ja että Andrén firman liikevaihto on 1,5 miljardia euroa. Aalsmeerin kukkahuutokauppa on maailman suurin eivätkä sinne turistit pääse, mutta hän lupasi ottaa meidät matkaan seuraava kerta.

Jutustelu luisti niin mukavasti, että jossain vaiheessa André ja Wilma pyysivät meidät mukaan lähistollä tapahtuvaan musiikki-iltaan. Kävi ilmi, että 70-vuotias kukkajalostaja (erikoistunut lumipalloheisiin) Cor Filius järjestää omassa ladossaan aina kuukauden viimeisenä perjantaina avoimen musiikki-illan, jossa ahavoituneet kukkaviljelijät kokoontuvat rennoissa merkeissä, oluen ja elävän musiikin kera. Tällä kertaa esiintyjinä toimivat belgialainen (flaamilainen) sekä itähollantilainen (drenteläinen) laulaja, joiden ote ja ammattitaito vakuuttivat. Näin matkamme sai yllättävän mukavan loppuhuipentuman, samalla kun saimme uudet ystävät. André ja Wilma hämmästyivät ja suorastaan kadehtivat siitä kun kerroin, että meidän kunnassa asuu 8000 ihmistä samalla kun se on pinta-alaltaan noin 150 km pitkä ja 100 km leveä. Hollantilaisille juuri tuo kuulostaa paratiisilta (mikä se onkin). Kutsuimme heidät vastaavuoroisesti kylään.

Paluulento oli siitä mukavaa, että saimme samaan hintaan pienen kaupunkiloman Riikaan. Meillä oli koko iltapäivä ja ilta aikaa tutustua uudestaan tähän mukavaan kaupunkiin, peräti 25 asteen lämmössä.

ilmari

Kohtuukansainvälinen, mutta itsekriittinen. Suuntautunut itään ja pohjoiseen (kuva Itämereltä: s/y "Aldebaran" ja Ilmari, fennoskandian ympäripurjehtija). Tänne Uuteen Suomeen sopisi tuo vanha suomalainen toteamus: "Jos ei ole asiaa, niin olepa hiljaa". Oma linjani pitäköön: vähän ja harvoin, mutta asiaa(?). Tunnussana: "No-nonsense"..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu