Pienviljelijän vauhtiviikko ja…..äkkipysähdys

Bussimme Vuokkiniemen kaupan edustalla

Siitä lähtien kun näin Vasili Shukshinin elokuvan ”Punainen Heisipuu” (1970-luvulla) Venäjä on ollut kiinnostukseni kohteena. Kunnioittamani Keijo Korhonen sanoi kerran viisaasti, että Venäjä on meille suomalaisille riittävän iso ja kiinnostava naapuri. Professori Timo Vihavainen kirjoitti äsken, että Suomi ei ole pelkästään ”portti länteen” vaan myös ”ikkuna itään”.

Näistä syistä ja myös Venäjä-työkokemusteni takia olen yhä aktiivinen Venäjän suuntaan. Olen myös Suomi-Venäjäseuran paikallisosastomme puheenjohtaja, jossa linjani on sellainen, etten siltikään ole sinisilmäinen saatikka ruskeakielinen… Silläkin uhalla, että haukutaan putinistiksi voin omalta osaltani todeta, että tavalliset venäläiset ovat lähes aina ihastuttavia ja minulla on kertynyt paljon, paljon hyviä muistoja. Venäjän kielikin sujuu ja sen kautta maa avautuu aivan eri tavalla. Liikun Venäjällä sujuvasti, Ville Haapasalon tavoin, mutta onneksi en ole siellä niin kuuluisa kuin hän.

Meidän kuntadelegaatiomme lähti viikko sitten (perjantaina) Kalevalaan, joka sijaitsee heti rajan takana, Vienan Karjalassa. Oli nimittäin kulunut 30 vuotta siitä, että lämmin ja hyvin toimiva ystävyyssuhde solmittiin. Rohkenen väittää, ettei millään hallintotaholla ole näin hyviä ja tiiveita suhteita itärajamme yli kuin Suomussalmella ja Kalevalalla (entinen Uhtua). Oheiset kuvat kertovat siitä hieman lisää.

Kyseisen viikonlopun jälkeen suuntasin (yhden mansikkapeltotyöpäivän jälkeen) junalla Oulun kautta Espooseen, jossa pääsin ihailemaan tuore pojanpoikani. Lapsen syntymä on aina yhtä mykistävä ja upea! Nuori miehenalku, Urho, painaa jo yli 6 kiloa!

Venäjän uusi suurlähettiläs Pavel Kuznetsov kävi tutustumassa Kainuuseen sekä myös Raatteen talvisotanäyttelyyn. Sen yhteydessä hän kutsui kunnanjohtajan (Erno Heikkinen), kunnanhallituksen puheenjohtajan (Pentti Moilanen), SV-seuran sihteerin (Anja Lahma-Mulari) sekä minut Tehtaankadun kansallisjuhlaan, Venäjä-päivään (keskiviikko 12.6). Kiinnostava tapahtuma, jossa tapasin paljon tuttuja (Isä Ambrosius, Timo Vihavainen, Pauli Saapunki jne, jne).

Illalla, ”Sikalan” kautta, rautatieasemalle ja sieltä makuuvaunulla Ouluun, jossa meidän veneemme odotti kausikunnostusta Haukiputaan Kiviniemen satamassa.

Tein koko päivän hommia, josta nautin jopa niin kovasti, että unohdin syödä. Paluumatkan alussa join ison pullon pommacia ja iltapäivän loppupuolella suuntasin tukka putkella itärajan suuntaan. Tapahtui se, mitä ei olisi saanut tapahtua: nukahdin ratin äärellä samalla kun vakionopeussäädin oli päällä. Metsä tuli vastaan 80 km vauhdilla, mutta onneksi ajoneuvona oli (vanha) volvo, jonka turvatyynyt toimivat loistavasti…..

Näin ”Siperia opettaa”…viikonloppuna tein taas pakolliset mansikkaviljelmän hoitotyöt, vaikka tuntui siltä, että olisin saanut pahimmanlaatuisen selkäsaunan ikinä (kylki kipeänä, mutta magneettikuvauksen perusteella kaikki on sisältä ehjänä).

ilmari

Kohtuukansainvälinen, mutta itsekriittinen. Suuntautunut itään ja pohjoiseen (kuva Itämereltä: s/y "Aldebaran" ja Ilmari, fennoskandian ympäripurjehtija). Tänne Uuteen Suomeen sopisi tuo vanha suomalainen toteamus: "Jos ei ole asiaa, niin olepa hiljaa". Oma linjani pitäköön: vähän ja harvoin, mutta asiaa(?). Tunnussana: "No-nonsense"..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu