Gilgamesh – maailman vanhin sankaritaru

Jo pitkään on tehnyt mieli kirjoittaa tästä aiheesta. Vaikka tämän blogin ykkössankari onkin Gilgamesh, yli neljäntuhannen vuoden takaa, niin toiseksi ja varsinaiseksi sankariksi nostan sen teoksen suomentajan, Armas Immanuel Salosen (1915-1981).

Kirjahyllyni Gilgamesh-kirjan (Suomen itämaisen seuran kansantajuisia julkaisuja No.11 WSOY 1943, 126 s.) omistuskirjoitus on osoitettu isoisälleni ja käy ilmi, että Raatteen taistelun sotaveteraani Armas (JR 64:n I pataljoonan miehiä) käänsi eeposta rintamalla, seuraavissa oloissa:

Gilgamesh-eepoksen sankari (nykysuomeksi myös: Gilgameš) oli jumalten muovaama täydellinen ihminen, jossa oli kaksi kolmasosaa jumalaa ja yksi kolmasosa ihmistä. Taustalla oli ilmeisesti todellinen henkilö, Urukin kaupungin kuningas, joka eli noin 2800-2600 eaa. Gilgameshin suurin toive oli päästä kuolemattomaksi; ihmiskunnan ikuinen haave. Mikäli tämä eeppinen runoelma ei ole vielä tuttu, niin kannattaa käydä kirjastossa tai antikvariaatissa. Käännöksiä on nyt peräti kolme: Armas-enon tekemät vuodelta 1943 sekä 1980 ja prof Jaakko Hämeen-Anttilan käännös vuodelta 2000. Sen lisäksi eräs, hyvinkin kuuluisa suomalaisprofessori, Simo Parpola, toimitti vuonna 1997 seuraavan julkaisun: ”The Standard Babylonian Epic of Gilgamesh. State Archives of Assyria Cuneiform Texts 1″. Simo on toinen näistä Suomen ”superveljeksistä”, josta hesarin kuukausliite kirjoitti muutama vuotta sitten. Toinen heistä on professori Asko Parpola.

Blogistin kannalta on ollut ilon aihe, että Armas oli enoni ja Parpolan veljekset ovat vuorostaan serkkujani. Mutta palataanpa sankarikertomukseen eli Armas Saloseen. Kuten äitinikin, Armas syntyi Iidassa, silloisessa ”Jaapanissa”, jossa isoisäni, rovasti Kaarlo Erkki Salonen (Teisko) ja hänen vaimonsa Selma Selina Paaso-Salonen (Ii) asuivat Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen eli SLEY:n lähetysasemalla. Siihen aikaan oli vielä tärkeätä käännyttää ”sikäläisiä pakanoita”. Hassua työtä, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta siitä onkin jo yli sata vuotta.

Mummoni Selma Selina ja ukkini Kaarlo Erkki (kuvattuna ”Jaapanissa”)

Kaarlo ja Selma asuivat Japanissa vuosina 1911-1917, jossa syntyivät Taimi-tytär (Parpolan veljesten äiti), Rauha-tytär (äitini) sekä Armas (blogin toinen sankari, gilgameshin ohella). Vuonna 1917 he siirtyivät USA:han (Ironwood, Michigan), jossa vuonna 1919 Selma kohtasi kuolemansa espanjan taudin seurauksena, melkeinpä heti Veikko-pojan syntymän jälkeen.. Vuonna 1923 Kaarlo muutti neljän lastensa sekä uuden vaimonsa (SLEY:n Rosa Hytösen) kanssa takaisin Japaniin, josta he vihdoin palasivat Suomeen vuonna 1927, Siperian junalla. Taimi (”Itu-täti”) ja Rauha-äitini itkivät heti seuraavana tuloaamuna Helsingin Kampin maitokaupassa kun huomasivat, että ”meidän salakielimme on mennyttä!”. Kaikkihan puhuivat suomea…

Varmaankin itäisen syntymäpaikansa johdosta Armas kiinnostui jo varhain muista kulttuureista ja oli jo melko pitkällä assyriologian opeissa kun vuonna 1939 tuli yhtäkkinen kutsu Raatteen tielle, jonne saapui joulukuun puolivälin jälkeen kapteeni Reino Mankosen (1904-1940) täydennysjuokkueen jäsenenä. Jatkosodan aikana oli jo hieman enemmän aikaa jatkaa myös omia opintoja ”siellä jossakin”. Tässä Gilgamesh-käännöskirjan alkulause vuodelta 1943:

Onni Ojan hieno kuvitustyö Gilgamesh-käännöskirjassa.

Nuori tohtorismies Armas Immanuel Salonen

Sodan jälkeen Armas siirtyi välillä mm. Chicagon yliopistoon, mutta jatkoi kirjoittelua esimerkiksi tänne Uuteen Suomeen:

Tämän artikkelin teksti (4.4.1954) skannasin kiinnostuneille lukijoille blogin loppuosaan. Lehtileike löytyi äitini Gilgamesh-kirjan välistä.

Myöhemmin Armaksesta tuli Helsingin yliopiston professori, joka otti myös aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin (soitti kuulemma usein Kekkoselle). Tässä, Ylen elävästä arkistosta, mainio äänitallenne ”Mesopotamian lättähatuista eli huligaaneista”:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/lattahattuja-kaksoisvirran-maassa

Armas teki pitkän elämätyön suomalaisessa tieteessä, josta oheiset linkit kertonevat parhaiten. Toinen linkki on tri Sanna Aron hieno muistoblogi Armaksen 100-vuotisen syntymäpäivän kunniaksi:

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/7034

http://elamankrestomatia.blogspot.com/2015/01/assyriologi-armas-salosen-syntymasta.html

Kuten niin monen talvisotaveteraanin osalta kävi, niin myös Armas-enosta tuli elämänsä loppuvaiheessa raskas alkoholin kuluttaja. Minulle hän kertoi olevansa ”ohiammuttu”. Kun saavuin Hollannista loppuiäksi Suomeen, aivan 1970-luvun alussa, enkä osannut vielä suomenkieltä äitini varhaisen liikennekuoleman takia, Veikko-eno kertoi minulle Särkijärven saunassa: ”Veikko-eno und Armas-eno trinken viel!”. Mainiot miehet, nuo molemmat, joista olen paljon oppinut; aivan kuin heidän ihanilta siskoiltakin.

Näinä aikoina kuolemattomuus tietysti huokuttaisi, vaikka elämä onkin pelkästään kohtalon peliä, mutta lukekaa Gilgameshia: hän pääsi pitkälle ja melkeinpä perille!

Luvattu Uuden Suomen skannaus vuodelta 1954:

Professori Armas Immanuel Salonen

ilmari

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen, joskin enää harvoin. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu