Pena veti hihastaan
Meille tulee kotiin ”Kotimaa”-lehti, jota luen aina kiinnostuneena. Viimeisessä numerossa (KM 15/17.5.2020) Niilo Rantala kertoo Pentti Linkolan (1932-2020) haastattelusta, jonka teki vuonna 2017. Siinä Linkola ilmoitti ensin, että ”Pidän luontoa pyhänä. Käytän mielelläni termiä pyhä. Se on minulle paljon muutakin kuin aineenvaihduntaa ja ravintoketjua. Aarniometsässä ja rannattomilla soilla koen, että olen korkeamman keskellä tai oikeastaan alla”. Jokaiselle, joka on seurannut Pentti Linkolaa vuosien saatossa, mielipide ei ollut yllättävää. Eikä tämä seuraavakaan yllätä: ”Uskonto on minulle henkilökohtainen asia ja kokemus. Minähän olen jo nuorena ylioppilaana eronnut kirkosta. Koin, että minun on väärin kuulua kirkkoon”.
Seuraava toteamus edustaa vuorostaan aivan uutta ja yllättävää Linkolaa: ”Myöhemmin olen tuosta tinkinyt ja muutama vuosi sitten liityin kirkkoon, koska muihin instituutioihin verrattuna se välittää onnettomista ihmisistä. Kirkko vastustaa maailman mielipuolisinta kehitystä ja on aina jäljessä robottien maailmassa! Minuun on vaikuttanut se, että olen elämäni aikana ystävystynyt useampien pappien kanssa ja he ovat olleet ihmisinä paljon keskimääräistä suurenmoisempia. Kohdalleni ei ole sattunut kuin kirjeissä näitä mahdottomia ahdasmielisiä, joiden kanssa en pystyisi edes keskustelemaan”.
Pentti Linkola jatkaa: ”Liittymiseeni vaikutti myös se, että olen oppositiossa. Taannoin oli kirkosta eroamisen aalto Päivi Räsäsen puhuttua homoseksualismia vastaan. Ihmettelin sitä, koska ei hän edustanut kirkkoa. Minä ajattelin, että jos kerran näin moni eroaa, niin minä liityn”.
Täsmälleen samasta syystä ja samaan ajankohtaan myös minäpoika liityin takaisin kirkkoon (josta erosin 1970-luvulla). Kirjoitin siitä blogin vuonna 2014:
Pentti Linkolan ehdottomuus ja tinkimättömyys on ollut ihailtavaa laatua, etenkin koska mies on/oli niin tylyllä tavalla oikeassa. Myös terve kriitisyys Vihreän Liiton suuntaan yhdisti meitä (itse olenkin samanlainen ultravihreä kuin Eero Paloheimo).
Kepeät mullat hienolle miehelle!
(P.S. Tarkkaavainen lukija varmaankin huomasi, että blogin otsikko on suora lainaus Kummelin mainiosta ”Pääministeri”-videosarjasta)
Luen itseni enempi vanhan kaartin agnostikoksi. Olin muutaman vuoden kirkosta eronneena (ehkä saituuttani), mutta liityin siten uudestaan ja syynä oli ennen kaikkea seurakunnan erinomainen rovasti (entinen merimiespappi). Hänen esimerkillisyytensä ja inhimillisyytensä ei jättänyt kylmäksi ketään.
Linkolan jätti perinnöksi mallin, jota voisi noudattaa monikin ja jättää puheet vähemmälle.
Ilmoita asiaton viesti
Isä Camillon seurakuntaan voisin minäkin kuulua. Baijerissa opetin poikani tervehtimään Gruess Gott! koska se siellä tekee hyvän vaikutuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Kasvoin Karkkilassa, kommunistikaupungissa (kommunisti kait olen periaatteessa vieläkin, tosin nykyään myös varakas lääkäriyrittäjä. Me kommunistit olemme lukeneet Pääoman, ts. teidämme, miten tehdään rahaa).Siellä oli vapaa-ajattelijoiden, ja vieressä kirkon hautausmaa. Piispa tuli 70-luvulla vihkimään vm:n uutta flyygeliä, ja väliin vedettiin lippusiima, jottei siunaus leviäisi pakanapuolelle.
Minä erosin kirkosta.
Ilmoita asiaton viesti
Olinhan minäkin joskus vasemmalla, etenkin vihaisena nuorena miehenä 1970-luvun alussa, olematta silti stallari. Taisin jollain tavalla parantua siitä taudista.. Minusta toimivan yhteiskunnan perustana on sittenkin enemmän velvoitteita kuin oikeuksia. Hieman 1950-luvun tapaan. Tulonsiirtojen kasvu on mennyt yli, koska ihmiset tottuvat ”helppoon elämään” (the problem with socialism is, that eventually you run out of other people’s money, heheh). Sama helppous koskee yhtä hyvin ”kapitalisteja” eli vaikkapa vuokranantajia. Kun tarkastellaan esimerkiksi Suomen asumistuet (vissi jo yli 2 miljardia/v), niin todelliset sosiaalipummit ovatkin nuo pääkaupunkiseudun vuokra-asuntojen omistajat..
Ilmoita asiaton viesti
Linkolalle kunnia ja hyvvää matkaa ❤🙏 Paloheimo on kerrassaan ihana ja aito ja hyvä ja luen kaikki sen jutut ja aina olen päätyny komppaahmaan. Kirkhoon en voi liittyä, mutta jos ois pikkuseurakuntia ja inhimillinen pappi, mutta nämät piispat vallan kahvassa pillaa minun mielestä koko homman.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle juuri emerituspiispa Eero Huovinen sekä entinen arkkipiispa Kari Mäkinen ovat toimineet mahtavina esimerkkeinä.
Parhaillaan luen Eero Huovisen ”Äitiä ikävä”-kirjaa, josta suosikkiblogistini Jorma Melleri teki hyvän kirja-arvostelun. Mainion lämmin biografia omasta äidistä! Sen jälkeen on Sakari Huovisen kirjan vuoro.
Ilmoita asiaton viesti
Mieki oon lukenu nuot Huovispoikien kirjat ja tuonki plokikirjotuksen, sanoin pahoin, Irja Askolaki aivan mahtava, mutta tarkotin sitä valtasysteemiä, jossa piispat hiijjoo niinko sääntöjä ja määhräyksiä ja pittää yllä sitä kirkonvaltaranggaistusoppijärjestelmää, jotei hyvätkään ihmiset tai piispat voi tehä ihmistä rakastavaksi ja kunnioittavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikon ”Pena” on seurausta hyvän ystäväni soitosta, jossa tämä Linkolan pitkäaikainen kalakaveri totesi, jo koronasta valmiiksi surullisena: ”Ja nyt Penakin lähti, kaiken kukkuraksi”
Itse tapasin Linkolan 1970-luvulla (Hauhon Viittakiven opistolla), jonka jälkeen olen seurannut miehen kirjoituksia tarkkaan. Kun toimin 1980-luvulla Uuden Valamon luomuviljelijänä (maan ensimmäisten joukossa) sain melko usein kaverini kautta Pentin kannustusta. Se lämmitti hikistä peltomiestä.
Ilmoita asiaton viesti