Sofia Petrovna

Hyvin vaikuttava lukukokemus! Kustantaja puhuu järisyttävistä kertomuksista ja siitä todella on kyse kun Lidia Tšukovskaja tykittää lähes tylyllä tavalla silminnäkijän reportaasinsa kahdesta stalinilaisen valtioterrorismin jaksoista (1937-1939 sekä 1948-1953).

Etenkin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa näitä Stalin-ajan vainokirjoja julkaistiin tiheään ja hyvä niin. Lähes viikottain ilmestyi uusi teos, murtui neuvostotabu tai julkaistiin suuren kirjoittajan siihen asti salassa pidetty kirja (Pristavkin, Solženitsyn, Rybakov, Šalamov, Dudinstev). Luin melkein kaiken, koska tuo synkkä aihe kiinnosti yhtä paljon kuin lähes jokaisen ihmisen sisäinen hyvä ja paha.

Nyt näyttää siltä, että koko ajan oli tarjolla ja olemassa yksi kirja, joka jäi täysin paitsiossa vaikka juuri sé lienee kyseisen aihepiirin ylivoimaisesti paras teos: ”Sofia Petrovna”, jonka Lidia Tšukovskaja kirjoitti tuoreeltaan, melko pian aviomiehensä vangitsemisen jälkeen.

Nuori Lidia Tšukovskaja, vuonna 1929

Aviomies ei ollut kuka tahansa vaan harvinaisen lahjakas kvanttifyysikko Matvei Bronstein. Lidia Tšukovskaja kirjoitti tuskallisen tekstinsä vuosina 1938-39, mutta kirja ilmestyi Neuvostoliitossa vasta vuonna 1988. Suomennos saatiin niinkin myöhään kuin vuonna 2012, Into Kustannuksen sekä kääntäjä Kirsti Eran loistavan työn ansiosta. Parempi myöhään kuin ei koskaan, erityisesti tämän kirjan osalta.

Matvei Bronsteinin muistokivi Pohjois-Pietarin Levashovon uhrilehdossa (Zagorodnyi prospekt 11): vangittu 6.8.1937 – teloitettu 18.2.1938

Hyvä tuttavani, joka tietää Venäjästä ja venäläisestä kulttuurista huomattavasti minua paremmin, kertoi, että vasta Dmitri Bykovin kirjallisuusluento juutuubissa sai hänetkin havahtumaan: ”miten on mahdollista että moinen mestariteos meni minulta ohi ja miten on mahdollista, että se on ylipäänsä näin tuntematon?” (onneksi minäkin sain siis tuon vinkin, kaverin mutkan kautta, ja tilasin kirjan välittömästi netin kautta).

Itse Lidia Tšukovskaja (1907-1996) ei kuitenkaan ollut tuntematon. Hän oli kuuluisan lastenkirjailijan, Kornei Tšukovskin, tytär ja he asuivat Kuokkalassa aina vuoteen 1917 asti. Lidia sai 1960-luvulla mainetta toisinajattelijana sekä Anna Ahmatovan suojelijana. Myös Andrei Saharov oli hyvä ystävä.

Dmitri Bykov toteaa, että Sofia Petrovna on ”suora live-reportaasi” Stalin-ajan terrorista vuosina 1937-1939 ja kertoo ennen kaikkea vaimojen sekä äitien tylyistä kohtaloista, täysin epäinhimillisen byrokratiakoneiston kitaassa, sen jälkeen kun heidän miehet yhtäkkiä oli vangittu.

Miksei ”Sofia Petrovna”sta tullut klassikkoa, jota laajasti luetaan? Dmitri Bykov uskoo sen johtuvan kirjan ankarasta lohduttomuudesta. Lidia Tšukovskaja ei nimittäin anna minkälaista toivoa ja hänen Sofia Petrovnansa ”sopeutuu” kohtaloonsa. Näin tehden hän on juuri sellainen yleiskansalainen, joka yhä tyytyy kohtaloonsa. Ja sellaista ihmiset eivät mielellään lue, ainakin Bykovin mukaan:

Into Kustannuksen kirjan nimi on Vajoaminen (Spusk pod vodu), joka onkin suomennoksen ensimmäinen kertomus. Itse aloitin kuitenkin kirjan puolivälissä ja luin ensin 1930-luvun loppupuolen Sofia Petrovnan ja vasta sen jälkeen vuoden 1949 Vajoamisen, joka sekin vei minut mukaansa heti ensimmäisestä lauseesta lähtien!

ilmari

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen, joskin enää harvoin. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu