The Spectator – vuodesta 1828

Brittiläinen viikkolehti ”The Spectator” julkaisi 23. huhtikuuta kymmenennentuhannennen juhlanumeronsa. Vuonna 1828 skottilainen lehtimies Stephen Rintoul (1787-1858) perusti tämän lehden, josta nyt siis on kasvanut englanninkielisen maailman pitkäaikaisin viikkolehti. Stephen Rintoul kertoi ystävilleen, että hän halusi vihdoin toimia ”täydellisen viikkolehden” päätoimittajana ja pelkästään siitä syystä perusti ikioman lehden.

Vaikka lehti on konservatiivinen on se siitä huolimatta pysynyt doktriineista vapaana eikä sitä missään nimessä voida luokitella konsevatiivipuolueen lehdeksi. The Spectator on keidas hauskoille ja loogisille kirjoittajille eikä lehdestä saa otetta, eivät edes ikuiset vastarannan kiiskitkään.

Toisena päätoimittajana toimiva Douglas Murray kertoi hollantilaiselle Elsevier-lehdelle juhlanumeronsa yhteydessä: ”Meidät luokitellaan usein oikeistolehdeksi, mutta meillä on paljon vasemmistolaisia vakiokirjoittajia. Toisinpäin moista ei esiinny”. Kysymykseen mitä The Spectator sitten edustaa, Murray vastaa: ”Olemme hyvien kirjoittajien koti ja avoin seurakunta. Monet julkaisut eivät ole sitä vaan heillä on ilmiselvästi oma agendansa. Meillä ei ole!”. Brexit-tapahtumat olivat tästä hyvä osoitus, vaikka jopa itse Boris Johnson on toiminut jossain vaiheessa Spectator-lehden päätoimittajana. Niin eurofiilit kuin brexitin kannattajat saivat runsaasti palstatilaa.

Lehden tyylikkään toimituslinjan seurauksena monet tutkijat, journalistit, poliitikot, aktivistit jne varaavat aina parhaat kirjoituksensa The Spectatorille, johon pääseminen on kunnia-asia. Muun muassa Labourin Rod Liddle on hyvin suosittu kirjoittaja, jolla on suuri vaikutusvalta. Toinen, hyvinkin suosittu kirjoittaja on snobi Panagiotis ”Taki” Theodoracopulos (83v), jonka vakiokolumni ”High Life” edustaa suomalaisittain ehkä parhaiten Kari Suomalaisen lähestymistapaa maailman ongelmiin. Poliittisesti täysin epäkorrekti, siis.

Nykyisin The Spectatorin omistavat veljekset David ja Frederick Barclay, jotka ostivat toimituksen käyttöön loistovillan Old Queen Streetin varrella. Vaikka itse toimitus on vähälukuinen, vain 12 työntekijää, niin kodikas toimitalo on tärkeä ja varsinkin sen puutarha. The Spectatorin kesäiset puutarhajuhlat ovat niin saarivaltakunnan kuin toimittajakunnan ykköstapahtumat.

Suomessakin monet lukevat brittilehdistä ainoastaan The Guardian (”holhooja, supervisor”), jotta mielipide ja kurssi pysyisi vakaana.. Ehkä kannattaisi sittenkin hieman löysätä otetta ja vilkaista välillä myös Spectatoriin (”tarkkailijaan, katsojaan”)?

Ennakkoluulotonta lehteä voit tilata digiversiona tänne Suomeenkin noin 11 euron kuukausimaksulla (ekat 3 kuukautta ilmaiseksi).

 

ilmari

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen, joskin enää harvoin. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu