Ylös, ulos vai penkille?

Kulttuuri ja urheilu asetetaan alati päikkäin. Kuopiossa ollaan edistyksellisiä. Täällä kehonrakentaja sai taidepalkinnon.

Tein kesällä vuosiin parhaimman hankinnan, ostin kuntopyörän. Alle viisi tiibetiläistä liikettä ja polkemaan. Stereoiden soidessa kukkii nuoruus. C-kasettipinoista löytyivät Spencer Davis Group, Moody Blues, Led Zeppelin, Wigwam.

Klassisella osastolla muutkin Bachit kuin J.S.

Pentti Haanpää on sanonut, että pallokenttä on ikuinen kesanto. Mutta hän oli urheilumies, etenkin pyöräilijä. Novelli Pyöräurheilija Saikansalo on huima. Mies ripustaa tulikuuman saunan kattoon kilpapyörän, alkaa harjoitella Italian hellekisoihin ja palkkaa jopa löylynheittäjän.

Kiinassa Haanpää istui oopperassa kuusi tuntia yhtä soittoa. Suotta luullaan, että hän viihtyi ottaneena vain nokisten riihien sököringeissä.

Kirjallisuusväki on aina pitänyt jalkapallosta. Meilläkin oli opiskeluvuosina oma seura – Pyhä Pallo. Kokoonnuimme sunnuntaisin kello 10. Emme kokeneet lyyrisiä taipumuksia esteeksi persuuksilla kurassa liukumiselle.

Niukkuustäyteisten lapsuusjoulujen huippu oli kun sain yhtaikaa ensimmäisen Toronto-mailan ja Martti Jukolan Huippu-urheilun historian sekä Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut.

Olen kyllä vieronut tiettyjä urheilijapiirejä. Jo koulussa se ilmeni. Me kympin liikkujat olimme liikunnanlehtorien kavereita. Inhottavaa oli kun joukkueita jaettiin huutovalinnalla. Helpot voitot luokattomista vastustajista ovat lisänneet virtsamäärää monen tapulissa.

Ulkona liikkumisessa suosin tuumauskävelyä Valkeisenlammen ympäri. Kuntopyöräillessä avaan ikkunan. Ei tarvitse pelätä kahjoja kävelysauvarullaluisteljoita.

On minulla yksi ulkoliikuntahaave. Päästä vielä kerran pelaamaan dominoa Hemingwayn, Sartren ja Simone de Beauvoiren suosiman Café de Floren terassille Pariisiin.

Formuloita en ole ikinä katsonut. Mutta nekin käyvät, edellytyksenä, että Sari Huovinen selostaisi ja Kerttu Kotakorpi analysoisi säätilan muutoksia. Heitä näytettäisiin ruudussa tämän tästä.

IMMU