Esiperää vetämässä

Naisten haluttomuus aviopetipuuhiin on aiheuttanut kohua. Asia ei ole uusi. Kovin monesta aviovuoteesta on tullut vain höylä- tai piinapenkki.

Moni aviomies haluaa, että vaimo olisi samalla antoisa rakastajatar mutta ei tee mitään, että tällä olisi hyvä rakastaja.

On se niin, että kunnon rakastaja on kuin futistaituri, riplailee ennen kuin laukaisee.

Kärsimys on vaimolle kun entinen halinalle taantuu rispaantuneeksi rituaalitoveriksi. Niin syntyy Päivänsäde ja Menninkäinen-pareja: kun toista haluttaa, toista ei.

Esileikki on, etenkin Savossa, ollut aina tunti ruinaamista.

Nyt on esitetty, että kotitöihin osallistuminen onkin parasta esileikkiä.

Otamme esimerkkejä tilanteista kun asia on parisuhteissa on voimissaan:

Kaveri ovella: Lähdetkö lenkille?

Mies esiliinassa: En ehdi, meillä on esileikki kesken.

Mies: Rakas, avaisitko tuoksuvan sylisi?

Vaimo: Imuroi ensin!

Mies: Lukisinko lapsille iltasadun?

Vaimo: Tunnen kujeesi. Taas se on mielessä.

Mies: Loihtisinko iltapalaksi äyriäispohjaisen välimerellispiiraan?

Vaimo: Viikon esileikkikiintiöni on täysi.

Mies: Jos sinua väsyttää niin voisin käydä haravoimassa pihan.

Vaimo: Lopeta hypistely ja poraudu itse asiaan.

Mies: Sopisiko ilta-askar?

Vaimo: Sepäs sattui. Tyhjennä tiskikone.

Esimies: Näytätte aina väsyneeltä. Petipuuhissako kaiket yöt?

Alainen: Ei mutta tämä esileikkivouhotus vie kaikki voimat.

Jos noin niin miehen ainoa mahdollisuus on päätyä huonoimpaan vaihetoehtoon eli aloittaa metallinkierrätys ja vaihtaa kultainen vaimo rautaiseen huoraan.

Eikö vaikka?

IMMU